Ensinnäkin, maanantaiyönä piti lähteä leipää tienaamaan ja ilma oli samankaltainen kuin mielialakin. Miten voi olla työnteko välillä näin vastenmielistä. Joo joo kyllä tiedän, että tässä maassa on monta, jotka riemuiten ottaisivat minun työni (?) Tai sitten ei.

Mielialakin parani aamua kohti ja sitten olikin jo ihan mukavaa taas, kun maailman pienin pikkujänis loikki tien poikki.

Suvun teini ihmetteli kun faija ragee ja "mä vaan sanoin, ettei tämmöstä paskaa voi syödä." Jos minä olisin aikoinani kotona sanonut noin, olisi näkynyt vähän aikaa ovi-ikkuna-ovi. Mutta se oli silloin, kun syötiin mitä eteen pantiin tai sitten ei syöty ja oltiin hiljaa. Ja siitä on kauan, miltei ihmisikä.

Viime yönä eteen hyppäsi Onnenjänis. Ihan sen takia Onnenjänis, että kun sen takia piti jarruttaa kunnolla, ehti se hirvi pois alta. Jos ei jänistä olisi ollut , olisi virman kottero rutussa ja minulla vähintään ruhjeita. Nyt on taas se aika, kun hirviemot karkoittavat vanhat vasat ja uudet syntyvät kohtsiltään. Ja ne karkoitetut ovat ihan sekaisin!

Ja ihan alkuviikon kunniaksi HerraLaarrsson löysi metsästä ihanan, tuoksuvan, vihreän paskakasan ja pyörii siinä oikein antaumuksella. Herra on nyt pesty, mutta vihreä väri ei ihan lähtenyt.... Haju sentään, toivottavasti.

Ette muuten usko miten hyvää on jauhelihakastike ja perunamuussi! Liha on suoraan viljelijältä ostettu, ja perunat omia. Kaupan jauhelihasta voi edes puhua samana päivänä. Lisäksi keitettyä porkkanaa. Ei tarvitse tähän ruokalajiin olla kaikenmaailman sörsseleitä ja erikoisia maailman makuja. 

Saunailta ja kaikki murheet unohtuu löylyssä istuessa.Eikä muistakaan mitä kohtaa särkee eniten....