tänään perusjakelussa taas lainassa. Tällä kertaa oli tarkoitus ja meininki opettaa perusjakelun jakajalle uusi reitti. Istui varhaisjakaja pelkääjän paikalla. Vaikkei tänään kauheasti tarvinnut pelätä, kun opetettava oli ylimaallisen rauhallinen. Ajamisen ohessa ehti hän kertoa elämäntarinansa ynnä sen, ettei voisi vähemmän kiinnostaa.

Kunnes tuli Tilanne.  Varhaisjakajalle, kun ei nähnyt mistään peilistä taaksepäin, tuli Tilanne täytenä yllätyksenä. Vilkku päälle vähän liian myöhään, jarrutus, ihan peräpeilissä ajava rekka, jarrujen kirskuntaa, tyyttäys ja mahtava kuminkäry. Siinä ainekset kuolonkolariin. Vieläkin mahaa kipristää....

Ei tiedä varhaisjakaja pelastiko  meidät perusjakelijan Jehova vai onni tai se, ettei vielä ollut varhaisjakajan aika mennä kolkuttelemaan taivaan porteille. Vai se, että täysperävaunullisella rekalla ei ollut sorakuorma päällä.

On varhaisjakajalla ennenkin ollut muutama läheltä - tai vielä lähempää piti tapaus näiden vuosien aikana, mutta tämä taas pysäytti pitkäksi aikaa. Ja muistuttaa siitä, että peiliin on syytä katsoa myös varhaisjakajan muutenkin kuin todetakseen onko hiukset hyvin. Esimerkiksi todetakseen onko rekka peräpeilissä vai onko turvallisuusväli.

(Tämä kuva kuuluu tapaukseen.)

IMG_6657.jpg