on jo paremmalla puolella. Voi ihme sentään, että on ottanut kupoliin koko alkuviikon. On siinä Mies saanut kuunnella jurputusta. Olin jo niin pahalla tuulella yhtenä yönä, että aattelin antaa koiratkin pois. Toissayö oli kaikista pahin: pakkasta paikoin  yli -30. Ja kun kotona oli vain-21, tuli otettua vähän liian vähän vaatteita päälle.Piti ihan pukea firman takkikin ja se ei sitten istunut mitenkään. Aina oli helman persuksen alla tai muuten vaan se kiristi jostain, kun piti oikein venytellä laatikoilla.

Onneksi ei kukaan tullut urputtamaan, että kyllä tulee lehti taas niin myöhään. No,en kyllä ollut myöhässä, mutta kunhan kuvittelin mitä vastaisin, jos joku jotain sanoisi. Esikoinen kun oli jakamassa vuonna miekkka ja kirves, pirautti pikku itkut asiakkkaan valittaessa. Siinä oli asiakas hämmentynyt ja alkoi lohdutella, ettei se nyt niiin vakavaa ole, jos lehti on vähän myöhässä. Minulla ei itku auttaisi, kun olen tälläinen vanha akankuvatus. Esikoinen oli silloin nuori ja nätti.

Eilen vielä oltiin Miehen kanssa metsälenkillä ja Mies ihasteli puita, katseli latvoja ja puhui ja puhui. Teki mieli  tyrkätä Mies hankeen ja sanoa, että katsele sieltä 2¤&//(/&I/U/(  vieköön.

Tänään on mieli parempi ja kunnon kirpparikierros  teki oikein hyvää. (Ja lämpötilan nousu)

Enkä koiristakaan luopuisi.