Kuopuksen auringonkukka

Ei ole vielä edes kunnolla talvi tullut, niin jo tuntuu keväältä. Eilen oli ihan kevään tuntuinen päivä. Heti tuli siemenluettelot mieleen...
Ehkä kevääntuntu johtuu siitä, että kylvämäni kevätvehnä on itänyt. Ei tosin ole valmista käytettäväksi "muutaman päivän kuluttua kylvöstä" kuten pussissa sanotaan.
Sitä paitsi päivä oli jotenkin keväinen. Aurinko paistoi ja oli hitunen lämpöasteita. Vesi tippui räystäistä, kun lumi suli katolta.
Eilen sain aloitettua jo havujen "tuoteselostusta". Katajiahan on hirmuinen määrä. Onpa hyvää kertausta! Ja heti piti suunnitella, mihin pihalle saisi sellaisen kauniin pikkukatajan kasvamaan.
Mikähän siinä on, että saan kasvit kyllä kotiin, mutta sitten ne viruvat astiassa satunnaisen kastelun varassa monta viikkoa ennen istutusta. Pahimmassa tapauksessa muutaman vuoden. Talveksi vaan pistän purkit kyljelleen ja toivon lunta niiden suojaksi. Keväällä sitten katsellaan, mitä on elossa. Kärhöt eivät  oikein pidä siitä systeemistä.
Vahingosta viisastuneena olen täksi talveksi ottanut kaikki siemenet keittiön kaappiin. Muutamana vuotena on joku pistellyt ne kaikki parempiin suihin ulkokomerosta.
Nyt se joku tai sen sukulainen käy syömässä vehniä ja kauroja lintulaudan alta. Ja kantaa niitä varastoon päärynäpuun onttoon runkoon.
Lintulaudalla käykin aika kuhina. Talitinttejä, sinitiaisia, hömötiaisia, vihervarpusia, keltasirkkuja, mustarastaita, punatulkkuja ja muutama harakkakin näkyi eilen siellä hyppivän. Auringonkukan siementen seasta löytyy vaikka mitä. Oksan pätkiä, isoja takiaisia, jotka mukavasti tarttuvan koirien turkkiin, jopa isoja kiviä. Taitaa  tämä halpa siemen olla lajittelujätettä tai lattialta lakaistua!
Vihervarpuset tulevat isoina parvina. Osa istuu puissa odottamassa. Esikoinen sanoi, että hänellä tulee mieleen Hitchcockin "Linnut"