Kun äiti pääsee tähän ikään, on aikaa miettiä vähän liikaakin.
Sitä miettii mielessään, onko ollut tarpeeksi hyvä äiti. Onko ollut tarpeeksi läsnä lapsille. Onko sillä merkitystä, ettei silloin 40 vuotta sitten tiennyt sitä, mitä nyt kerrotaan raskaana olevan syömisistä ja vitamiineistä ja kaikista muistakin asioista, joista nyt tulevia vanhempia varoitellaan ja suorastaan peloitellaan. Puhumattakaan tähtikartoista ja horoskoopeista ym yliluonnollisista asioista.
Ne väärin tehdyt asiat oikein korostuvat miettiessä ja hyvin tehdyt asiat haalenevat.
Ja aina kun lapsille tulee vaikeita hetkiä elämässä, miettii johtuuko se kasvatuksesta vai äidin puuttellisista psykologian taidoista, joita ei osannut käyttää lasten ollessa pieniä. Vai yksinkertaisesta maalaiselämästä.
Pitää lopettaa miettiminen ja keskittyä johonkin muuhun. Luojan lykky, että en ole yömurehtija. Kärsäkaapin ovi pysyy visusti öisin kiinni. Kärsäkaappi on yhdessä Pirkko Arstilan pakinassa. Ja hyvä pakina olikin.
Nyt keskitytään johonkin muuhun:
Vähän muutakin kuin kirpparikirjojen lisäksi. Jää nähtäväksi tuleeko monta neuletta tehtyä islannittain. Päätalon elämäkirja on yhtä paksu kuin kirjailijan tuotoksetkin....
näillä mennään....
Kommentit