ilmat taas tänäkään talvena. Milloin sataa lunta, milloin taas ei sada, vaan on liian kylmä, milloin sataa vettä, räntää ja tiet muuttuvat sohjoksi. Ja sitten tietysti tulee liukasta. Ei ole hyvä ei.

Lumet ovat tulleet katoilta. Suurin osa onneksi itsekseen, osa Miehen lapiolla avustaessa. Koiria piti yksi päivä vahtia, etteivät juoksennelleet rakennusten vieruksilla. Olisi lähtenyt nelijalkaisilta ja kaksijalkaisiltakin henki, jos olisi sen lumivyöryn alle jäänyt. Olivat  tulleet vauhdilla ja pudonneet tavallista kauemmaksi.

Nyt Mies lapioi jälleen selkävaivaisena aidan vierustoja, kun tämä pienin nelijalkainen on niin kevyt, että pystyy juoksentelemaan lumen päällä minne vaan. Niin paljon on paikoin lunta, että 80 cm aita on täysin lumen peitossa.

Tulis kesä!!

"Älä edes katso tänne päin. Tämä on MINUN. Minä vahdin sitä, vaikken ikinä palaakaan haukkaisi. MINUN!"

Ja HerraH on saanut pienen aputytön puutarhan kevätleikkauksiin.

 

Leikkurit on apulaisella kohdillaan.

Eilen muuten paistoi aurinkokin vähän aikaan. Oli kuin toinen maailma heti.