Piti olla vapaayö, mutta Pomo soitti eilen ja pyysi töihin. Varovasti kysyin, että mikähän piiri siellä mahtaa olla auki. Onneksi oli  oma vuorotuspiiri. Ja vielä se nopea. Olin kotona jo ennen puoli kuutta. Ensi yö on nyt sitten vapaa ja puhelimenkin otan pois päältä yöksi. Ei pääse päivystäjä herättelemään. Ei hän kyllä soita kuin hätähätätapauksessa, mutta kuitenkin.

Yöllä Kaupunkiin uutta ohikulkutietä ajaessani mietin millainen tämä paikkakunta mahtaa olla 20- 30 vuoden päästä. Onko tämäkin tie asutuksen keskellä muutaman kymmenen vuoden päästä. Tuleekohan tästä Kaupungista pääkaupunkiseudun satelliitti? Uutta omakotitaloa on noussut viime vuosien aikana Kaupungin reunustoille ja monta kerrostaloakin tyhjille tonteille keskelle Kaupunkia.

Silloin kun kävin täällä koulua, hiihdimme siellä, missä nyt kulkee ohitustie. Monen monta vanhaa puutaloa on purettu. Meillä on muuten yhden jo yli kolmekymmentä vuotta sitten puretun talon ikkunat keittiössä! Tulipahan mieleen.

Vaikea kuvitella millainen on Kylä vuosikymmenien päästä. Onko keskusta tyhjentynyt palveluista vai rakentaakohan joku "Ideaparkin" tänne. Siitä olen ihan varma., että jo muutaman vuoden päästä menetämme terveyskeskuksen ja varmaan myös osan kouluista. Säästösyistä tietysti. Ja palvelut siirretään Kaupunkiin. Kiitos kuntaliitoksen.

Nyt jo "Kuntayhtymä" on vähentänyt nuorisomäärärahoja oikein tuntuvasti. Tämä pikku kunta täällä Yhtymän perukoilla jää varmaan täysin ilman määrärahoja ja nekin vähät mitä annetaan, annetaan Yhtymän kahdelle kaupungille suuressa määrin vähennettynä. Ei pitäisi sitten kauheasti valittaa, jos ja kun nuoret hilluvat iltakaudet ulkona. Jos ei kerran ole mitään paikkaa, missä saisi viikonloppuisin ja iltaisin tavata kavereita ja vaikka pelata jotain tai mitä ikinä nuoret sitten tekevätkään yhdessä. Nyt jo Kylässä vanhemmat pitävät auki nuorisotilaa  muutamana päivänä viikossa, jos nuorisiohjaaja syystä tai toisesta ei sitä voi tehdä. Ilmaiseksi.

Jos oikein ruvetaan säästämään, niin pakkomuutetaan kaikki lapsiperheet ja vanhukset kaupunkiin, niin ei tule kuluja esim. koulukuljetuksista eikä tarvitse olla kuin yksi terveyskeskus. Nämä muuttajat tietysti rakentaisivat keskitetyt asuinalueet ja vanhuksille voi terveyskeskuksen viereen rakentaa kunnon kerrostalot, joista perittäisiin kunnon vuokraa. Mitä ne nyt vanhat rahalla tekee. Ruokaakaan paljon kulu.  Maalle saisi jäädä asumaan vain ne henkilöt, jotka eivät tarvitse yhteiskunnan palveluja, kotihoitoa, koulukuljetuksia, asioimiskuljetuksia ym.  Kannattomat bussilinjatkin voi sitten lopettaa. Kaupungissa  kiertäisi yksi linja koko päivän ympyrää koulu- terveyskeskus- virastot- muutama iso keskitetty asutusalue. Maksu perittäisiin niin, että linja tuottaa voittoa, jolla maksetaan kuljettajan palkat. Ei siihenkään sitten tarvitse yhteiskunnan tukea.  Ja ihmiset voitaisiin velvoittaa käyttämään yleistä kulkuneuvoa. Ihmiset, jotka sairastavat itseaiheuttettuja sairauksia, kuten lihavuudesta johtuvia, saisivat maksaa todellisten hoitokulujen mukaan. Tosin siinä vaiheessa lihavuudesta, tupakanpoltosta, viinanjuonnista, työssäkäymisestä johtuviksi laskettaisiin suurinpiirtein kaikki sairaudet. Kaikkein karmein kuvitelma on se, että kun tulee tarpeeksi vanhaksi, ( =yhteiskunnalle tuottamattomaksi) ei enää hoideta ollenkaan vaan annetaan kuolla. Jos ei pysty maksamaan hoidostansa  todellisten hoitokulujen mukaan. Terveyskeskuksessa hoidettaisiin yhteiskunnan varoilla ainoastaan yhteiskunnan tuottavia jäseniä.

Toivottavasti meikäläisestä aika jättää ennenkuin tarvitsen apua syömiseen, vessassa käyntiin ja kaikkeen muuhunkin toimintaan.

Mitenkäs tämä nyt tälläiseksi synkistelyksi meni taas.

Tällä hetkellä iloitsen seuraavista asioista: kevättä kohti, kevättä kohti. Ei ole tullut kauheita pakkasia vielä. Vuoden päästä Madeiralle. Terve. Töitä. Uusi ristipistotyö odottaa. Alppihiihdon MM-kisat alkavat kohta. Kohta pääsee laittelemaan ensimmäiset siemenet multaa. Ja illalla saa mennä nukkumaan oman kullan kainaloon.

Oikeastaan tuntuu siltä, että elämä se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan.