se jo on puolessa välissä ja eläkeläinen on ihmeissään, että mihin sillä ajalla niin kiire on.

Talvi on sujunut erittäin hyvin sukututkimuksen parissa ja muutamat villasukat olen joutessani kutonut . Ja yhden kirjoneulepuseron.

Täytyy kyllä sanoa, että pikkusen alkaa tökkimään tämä tauti. Rokotuksenkin jo tuikkasivat maaliskuussa eikä ole veritulppaa näkynyt eikä kuulunut. No rokotuksesta huolimatta kaupassa käydään pikaisesti tai siis minä käyn. Mies ei poistu kotoa kuin erittäin pakottavissa tapuksissa. Näitä on esim. se, ettei vaimo suostu menemään rautakauppaan saamaan huonoa palvelua. Eikä varaosakauppaan, kun ne siellä toisinaan tietävät paremmin kuin vaimo, joka puristaa varaosaa kädessään ja sanoo, että tämmönen. Väärän kuitenkin antavat.

HerraLaarrsson on leikattu kesäkarvaan. NeitiSievänen sinnittelee sydänvaivansa ja yskänsä kanssa. Eikä suostu suosiolla turkinhoitoon eikä kynsien leikkaukseen. Kyllä olisi kolme kättä hyvä olla olemassa taas! Yhdellä kun pitelisi kiinni niin kahdella voisi työskennellä. Mutta ei. Hoito menee niin, että allekirjoittanut makaa koiran päällä, pitää toisella kädellä vielä kiinni, ettei koira pääse karkuun ja toisella kädella leikkaa mistä saa leikattua. Kynsien leikkuu käy astetta paremmin. Ei se niin tyhmä ole, etteikö huomaa, että kummasti on mukavampi kävellä, kun on lyhyet kynnet. Lisäksi Neiti on kuuro ja luultavasti hieman dementoitunutkin. Haukkuminen sentään sujuu entiseen malliin. 

Puutarhassa kohta kukoistavat syksyllä istutetut sipulikukat ja sitten alkaakin varmaan se rikkaruohoralli.

Ja aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.