Eilen illalla Tytär haki Hajin vasta 22.30 töistä tullessaan ja sen jälkeen piti vielä toisella auki olevalla silmällä tuijottaa rekkakuskijuttua telkkarista. Keskenhän se piti jättää, kun oli pakko vähän uinahtaa. Ei kyllä ollut nukahtamisvaikeuksia! 2,5 tuntia taisin ehtiä nukkumaan ennenkuin kello herätti. Ja voi sitä väsymyksen määrää. Pitää ihmisen olla pöllö, kun ei voi mennä ajoissa untenmaille.

Tänään oli vähän pitempi autopiiri. Postin melkein tuliterällä autolla, mikäs sen mukavampaa. Vähän jännäsin keliä, piirillä kun on jyrkkiä mäkiä ja pitkiä metsätaipaleita. Mutta liukasta ei ollut ja muutenkin keli oli hyvä.  Yksi paha puoli autossa on. Se on niin hyvä ajaa, että nopeus ihan huomaamatta nousee liian korkeaksi! Pitkillä taipaleilla, kun laatikoita on oikein harvassa, alkaa väsyttämään, mutta onneksi työkaveri soitti yöllä ja rupeteltiin niitä näitä. Kotonakin olin jo kuuden jälkeen.

Nukkuminen jäi vähän lyhyeksi aamullakin, kun piti lähteä Miehen kanssa ostoksille. Koirat jäävät aamupäivällä ihan suosiolla kotiin, mutta auta armias, kun yrität lähteä iltapäivällä tai illalla. Oikea koirakonsertto alkaa.

Nyt ne kaikki kolme nukkuvat tyytyväisinä, yksi nojatuolissa, toinen sohvalla ja kolmas tyynyn päällä lattialla. Taas ollaan ulkona menty vauhdilla ja vimmalla.  Siinä ne nyt lumipaakut sulavat....

Kyllä se vissiin tänään on otettava nokoset. Huomenna voi olla kelju keli, kun tuota lunta tupruttelee. Lämpötila on hilkun pilkun nollan alapuolella, ainakin vielä. -0,8 näyttää mittari.

Sainpa muuten piponi eilen melkein valmiiksi ja purinkin sitä vähän matkaa, kun oli kuitenkin vähän liian pieni. Jospa tänään kutoisi sen valmiiksi asti. Mikähän siinä on etten tahdo löytää kunnon pipoa kaupasta. Minulla on varmaan oudon muotoinen kallo. Mikä lienen vallooni.