Lilli aloitti jo hirvittävän haukku-urakan kun se näki, että johonkin ollaan menossa. Mies oli ajanut auton valmiiksi  pihaan. Lilli takalootaan ja Lassi takapenkille. Sitten haettiin vähän koirankäsittelyapua.  Miniä lupautui tulemaan mukaan. Iikka takapenkille ja Eetu  kotiin koiravahdiksi vähän alahuuli törröllään.

Ajeltiin kaupunkiin, Lilli ei tällä kertaa harjoittanut ilmahälytyksiä, ainoastaan vikisi ja vinkui. Osansa toki saattoi olla suihkepullolla jota muutaman kerran alkumatkasta heiluttelin. Lassi nukkui autuaana takapenkillä. Mennen tullen. Mitä nyt vähän kauppakassia kotimatkalla kaiveli. Taisi siskonmakkarat tuoksua.

Eläinlääkäriin  sisälle päästyä, Lilli pissi ensi töikseen lattialle kunnon lammikon ja Lassi pyöri ja haisteli muuten vaan. Eläinlääkäri ( tyttö) kuunteli ja katseli, kokeili Lassin olemattomat kiveksetkin ja tuumi, että saattaa ne vielä laskeutua. (Toivottavasti ei). Sitten piikki niskaan.

Lilli nostettiin pöydälle ja taas eläinlääkäri katsoi korvat ja silmät ja hampaat sekä kuunteli. Sitten piikki niskaan. Olin kyllä oikein yllättynyt. Lilli antoi eläinlääkärin tutkia ihan kiltisti, jopa hampaartkin, eikä yrittänyt pois pöydältä, eikä edes puolella hampaalla murahtanut ???

Kotimatka sujui hiljaisuuden vallitessa myös takalootassa ja se on vielä suurempi ihme.