Sisko löysi tälle päivälle Muonion kunnan nettisivuilta luontopolun Keimiötunturille. Sinne sitten.
Alku oli lupaava. Mukava polku metsässä. Poroaita kulki tunturin juurella ja vanhanaikaisesta riukuportista kömmimme aidan sisäpuolelle.
Pari valkoista poroa näkyi matkan varrella. Poroja emme matkan aikana nähneet kuin parikymmenta kaiken kaikkiaan. Ja osa niistäkin oli kaukana tunturissa. Polku kulki suoraan pahemmin mutkittelematta tunturin rinnettä ylös ja muuttui kivisemmäksi ja paikoin jopa todella jyrkäksi.
Mitä ylemmäs tulimme, sen kauniinpaa maaruska oli
Puurajalla päätimme kääntyä takaisin. Ainahan sitä ylös pääsee, mutta se alastulo onkin ihan eri asia. Varsinkin tätä polkua pitkin. Vielä viimeinen silmäys Keimiötunturille. Huippu ei varmaankaan ole vielä näkyvissä tässä kuvassa!
Alastulo kestikin sitten tuplalti sen mitä ylösmeno.
Tämä oli viimeinen päivä ja sen kunniaksi kävimme Muonion kirkonkylässä kahvilla. Siellä on aivan ihana konditoriokahvila. Piti oikein Miehelle ostaa herkkutuliaisiksi vadelmatorttupala ja saksanpähkinäleivos.
Melkein joka ilta saunoimme ja jopa minäkin kävin kastautumassa Särkijärvessä. Mökkimme oli aika vaatimaton, mutta se riitti mainiosti majapaikaksi meille kahdelle, siskolle ja minulle. Paikka oli todella ihana rantasaunoineen ja tulittelupaikkoineen.
Seuraavana päivänä oli kotimatkan vuoro.
Kommentit