Ankea marraskuinen päivä. Ei sentään satanut, joten suunnistimme metsälenkille. Tie järvelle oli märkä ja koirat sen näköisiä.
Sillä aikaa kun Mies meni tutkimaan lumituhoja metsään, minä tein nuotion. Nuotiokahvia ei keitetty vaan kahvit tuli termospullosta. Ja koirille omat eväät.
Superkerjäläinen. Ja sitten ei kuitenkaan kelvannut nokare sämpylää. Ei, kun siinä pitää olla vähintään sipaisu voita päällä.
Pienin ja pahaäänisin tyytyi makaamaan laavussa. Kun ei kerran otettu tarkastusreissulle mukaan. Eikä saanut peurapolkuakaan lähteä tutkimaan.
Kotiin tultua kerättiin kolmen koiran turkeista koko keko risuja.
Kommentit