neljäkymmentä vuotta ihmetellyt. Suuresti.

Miten voi olla mahdollista, että aikuiselta ihmiseltä kaikki putoaa käsistä justiinsa siihen missä jokin työ on tehty.

Esimerkkejä: On tehty remontti. Styroxpalaset ovat maassa vielä kymmenen vuoden päästä.

On sahattu pari parrunpätkää. Jäljelle jääneet kapulanpalaset ovat justiinsa siinä niin kauan että mätänevät.

On levitelty pressu ja huomattu, ettei tästä ole enää mihinkään. Jätetään se siihen. Eikä ole väliä mihin.

On ostettu uudet xxxxxxx ja kalliit sellaiset. Siellä ne nyt oleilevat paljaan taivaan alla.

On vaihdettu autoon lamppu/ jotain muuta. Päällyspaperit kyseistä tuotteesta heitetään maahan ja siihen ne saavat jäädä.

Jos auto imuroidaan ja siivotaan, on roskat hyvä heittää auton viereen maahan.

Jos kaapista etsitään jotain, jätetään kaikki kaapin ovet auki. Tosin viime aikoina ne on jopa menneet kiinni, kun on pää kolautettu muutaman kerran.

Jos jokin roska/muovipussi/ihan mitä muuta vaan on maassa niin siinä se saapi olla koko elämänkaarensa. Sitä ei vahingossakaan viedä roskikseen.

Akut, öljyt ym hyötyjäteasemalle kuuluva tavara viihtyy nurkissa vuoden, kaksi, jopa kolmekin ennenkuin se pääsee oikeaan paikkaan.

Onneksi on vaimo / äiti / joku muu, jolle näitten asioiden hoito lankeaa ihan "luonnostaan".

Hammasta purren ja tietynlaisia sanoja päästellen.

Pitänee vielä sen verran lieventää, että kyllä vaimolta / äidiltä/ joltain muultakin tavarat jää jälkeen, mutta 99% saa vaimo/äiti / joku muu siivota ne ihan itse.