ajan mä yöllä yksinäin.

On seuranain vain taivaan tähti kirkas

ja usein ajatukset on mulla samat.

 Kun ei vaan tulis puskasta jänistä isompi elukka. Eikä olis metsätiellä tukkirekka lastaamassa. Ja pääsis äkkiä kotiin. Etkä sitten ajattele mitään ufojuttuja!

Ei pitäisi olla varhaisjakajalla minkäänlaista mielikuvitusta. Pikkusen rupeaa laukkaamaan ajatukset kun ihan korpitiellä yöllä neljän aikaan seisoo auto parkit päällä. Mitähän nekin siellä tekee. Onko kansalaisuutta mainitsemattomat murtomiehet liikkeellä. Onko nuoripari lemmenpuuhissa. Vai mitä tapahtuu. Sitten varhaisjakaja seuraa peilistä näkyykö valoja. Ja huokaisee  kun pääsee taas asutulle seudulle.

Sitten varhaisjakajan peurasilmä saa taas töitä. Silmät kiiluu pimeässä, mutta ne eivät enää pelota. Ne ovat hirviä, peuroja, supikoiria, kettuja, jäneksiä, susia, karhuja, ilveksiä, avaruusolioita, zombeja, haamu Marjaanan ovelta, Kosken kartanon kummitus, mörkö, peikko tai jotain muuta. Kunhan pysyvät pellon ja metsän puolella.

Varhaisjakaja tulee vihdoin kotiin ja sytyttää keittiöön valot, päästää koirat pissille ja mittaa kahvia suodattimeen, varmuuden vuoksi vielä yhden ylimääräisen mitallisen, antaa Lassi The Hepulille aamuruuan, nauttii kohtalaisen vahvat aamukahveet, vilkaisee päivän lehtiä. Varhaisjakajan Mies nousee , varhaisjakaja menee nukkumaan ja katselemaan ihmeunia kunnes herää siihen, että märkä, painava ja karvainen otus hyppää varhaisjakajan päälle murisemaan ja tökkimään märällä kuonolla. Enkä puhu nyt varhaisjakajan Miehestä. Siitä se käynnistyy taas uusi päivä varhaisjakajan elämässä ja öiset asiat tuntuvat niin kaukaisilta.

Kunnes taas viikon kuluttua on sama piiri jaettavana.