vielä puuttuikin. Nannan ripuli. Kaksi muuta on vielä juoksullaan ja nuoleminen meinaa saattaa minut mielenvikaisuuden partaalle välillä. Puhumattakaan hirveästä menosta. En tiedä mitä lie Nanna syönyt, mutta yöllä töihin lähtiessä löytyi kakkaa sieltä täältä. Mies oli kerran yöllä jo käyttänyt Nannaa ulkonakin. Aamulla kun menin töiden jälkeen nukkumaan, nostin Nannan viereen. Siinä se vähän aikaa tärisi kuin horkkatautinen ennenkuin nukahti. Nyt ei sille ruokakaan maita. MIes aprikoi, ei sentään ihan panikoi. Aina samanlainen kun joku koirista sairastaa. Katsellaan nyt tämä päivä. Onneksi se on niin pieni koira, että saa vaikka pesuvadissa pestyä. Kun ei vielä ole vessassa allasta remontin jäljiltä.

Ja se onkin sitten ihan toinen tarina. Putkimies kävi kaksi viikkoa sitten ja lupasi tulla perjantaina uudestaan. Ei tosin maininnut minä vuonna. Mutta jaksan kyllä odottaa. Olenhan odottanut tätä kylpyhuonettakin kymmenen vuotta. Toivottavasti putkimiehen uudelleen tulo ei kestä ihan niin kauan.

Työyö oli ihan normaali. Odotan vain, että ne viimeiset sitkeimmätkin sissit lähtisivät golffaamasta, eikä tarvitsisi ajaa mutkaa sinne. Hieno yö oli taas, aika kylmä tosin. Elukoita vilisteli joka mutkassa. Oli peuroja, supikoiria, kissoja. Heinikot vaan heiluivat. Yksi kissa ei millään meinannut lähteä edestä pois. Piti melkein pysähtyä. Taisin häiritä pahasti hiirijahtia.

Toinen sukkapari on aloiteltu. Ja ristipistotyö junnaa paikoillaan.

ja jälleen totuuden hetki:

Työntekijän pulma: 1. Vaikka huhkisit miten paljon, et koskaan huhki tarpeeksi. 2. Se mitä jätät tekemättä, on tärkeämpää kuin se mitä teet