vähentävät vanhusten kotiapua. Lapsiperheiden kotiapua ei tässä maassa ole ollutkaan enää vuosikymmeniin. Mietin vain, että mitenkäs yhteiskunnan pyörät jymähtää, kun se pahanilkinen possunuha jysähtää. Luin jostain, että 10 päivää kestää  tämä tauti. Siinä onkin isät ja äidit ihmeissään, kun jälkikasvu sairastaa. Ja jos vielä itsekin joutuu sairasvuoteeseen!

Taas harhaannuin syrjäpoluille. Vanhusten kotiavusta minun piti pulista. Niin kunnat siis vähentävät kotiapua. Tähän asti ei ole vanhuksille siivottu, ei laitettu ruokaa, ei käyty kaupassa ja nyt ei enää kohta enää lääkkeiden laittokaan kuulu ei kotiavun eikä kotisairaanhoidon piiriin, vaan se siirtyy apteekeille ja vanhuksen itsensä maksettavaksi. Kukahan ne lääkkeet sitten hakee sieltä apteekista, jos ei kaupassa käynti kuulu avun piiriin. Taksi vissiin tuo.

Arvostan suuresti kunnan ja kaupungin ns. kotiavustajia. Mutta mitä heidän työhönsä tänä päivänä kuuluu, sitä en kyllä tiedä. Käyvätkö he  aamulla nostamassa vanhuksen ylös ja illalla laittavat nukkumaan ja vaihtavat tarvittaessa vaippaa?

Tämä avun tarve taas tuo markkinoille kaikennäköistä yrittäjää. Siitä on jo joitakin kokemuksia. Väitetään, että on jätetty jotain vanhuksen luo ja kun sitä ei sitten hakiessa löydykään, pistetään vanhus pulittamaan uuden hinta. Yrittäjän on taas hinnoiteltava työnsä niin, että sillä elää. 30 euroa tunti ei paljon lompakkoa kartuta. Siitä summasta kun maksaa alv:it, verot, omat sosiaalimaksunsa, vakuutukset jne., ei kuun lopussa naurata. Minään päivänä ei tule täyttä kahdeksan tunnin palkkaa, koska yleensä asiakkaat ovat eri puolilla kaupunkia ja vaikka kuinka yrittäisi suunnitella, aina joutuu ajamaan kymmeniä kilometrejä. Eikä yhdestäkään paikasta juuri voi lähteä sitä kahvikupillista juomatta.

Hirvittää taas kerran tulla vanhaksi.

Kommenttia varmaan pukkaa?

ps LISÄYS:  Myöskään ulkoiluttaminen ei kuulu kotiavun piiriin.