on vihdoin saatu paistettua tai keitettyä. Ihan miten vaan.

Ja näin se kävi. Kurkattiin jääkaappiin. No voi! Ei ole laktoositonta maitoa. Siis tehdään veteen. Tehdäänpä ensin satsi kardemummalla ja sitten toinen ilman. Ja kun se satsi kardemummalla oli (niukasti) maustettu suolalla, vatkattu munat ja sokeri, huomasi leipuri, ettei ole jauhoja kahteen erilaiseen satsiin. No, tehtiin sitten yksi satsi vaan ja se joka ei voi syödä kardemummaa saa katsella päältä.

Taikina nostettiin pöydälle nousemaan ja leipuri meni muihin hommiin. Puolen tunnin päästä ei ollut mitään tapahtunut ja leipuri muisti yhtäkkiä unohtaneensa hiivan taikinasta. Hiivat veteen ja vesi taikinaan, vähän lisää jauhoja ja sitten vielä hetken vaivaus. 

Tuli siitä jonkilainen taikina ja nousikin. Tosin leipominen oli aika työlästä ja lopputyönä olikin kaapia munkkeista jäänyt taikina pois pöydästä.

Hyvin näyttivät kelpaavan. Ja simakin oli juotavaa. Ilman rusinoita.

Päätti leipuri myös leipoa raparperitortun uusista raparpereista. Siitäkin taikinasta tuli hieman oudon näköistä, mutta hyvän makuista. Mikä lienee pääasia. Piirakka uuniin ja munakello soimaan. Se soi puolen tunnin päästä. Leipuri tuumi, jotta nytkö se jo soi ja jatkoi töitänsä. Kunnes sitten muisti viiden minuutin päästä, että niin, se piirakka. Niin muuten  piirakka leivottiin sämpyläjauhoista, kun ei muutakaan kaapissa ollut.

Eikä töissäkään yöllä vissiin mennyt ihan putkeen...........