Sunnuntain kunniaksi otettiin kaikki kolme nelijalkaista mukaan ja lähdettiin metsään. Lilli edellä, Lassi perässä. (Se on muuten ihan kuin karhunpoikanen pöyheässä turkissaan.) Ja peränpitäjänä Nanna.

Nenä kiinni maassa meni Lilli, Lassi häntäkärpäsenä perässä, löytäen jokikisen peuranpaskan, joka siinä metsässä oli. Nannalla on hauska juoksutapa. Se aina välillä vippaa takajalat sivulle ja hypähtelee. Monet naurut on saatu sitä katselemalla.  Ihmeesti se pikkukoiruus pysyi isompien mukana.

Kotona sitten paskanhajuinen Lassi joutui pesulle. Eikä ihmeiden aika ole ohi: Lassin laitoin vanhaan lasten ammeeseen seisomaan. Pikkuisen se harasi vastaan, mutta lepertelemällä ja makupalalla se onnistui. Sitten suihkulla vettä selkään ja lepertelyä lisää. Koira seisoi ihan hiljaa ja kun vettä oli ammeessa kymmenkunta senttiä, se kävi erittäin tyytyväisenä ammeeseen makaamaan!  Ei inahdustakaan, ei pienintäkään vastaanharaamista. Sain kuivata ihan rauhassa, Lassi seisoi ihan hiljaa paikoillaan. Ja tämä oli sen elämän ehkä kolmas pesu ja ensimmäinen täällä.

Nyt kaikki koirat nukkuvat tyytyväisinä. Nannan tosin laitoin koppiin nukkumaan, kun Lassilla ja Nannalla tuntui vielä virtaa riittävän metsälenkinkin jälkeen. Lassi nujuuttaa Nannaa aikalailla, mutta kyllä Nanna välillä suuttuu ja on tosi pahan näköinen. Lassi on silloin nöyrää poikaa.