aamulla kotipuhelimeen. Ja koskapa minä yritin vielä nukkua, vastasi Mies puhelimeen.

Miehellä kesti vähän ennenkuin sai luurin ylös, mutta sitä ennen reagoi susijengi, josta puuttui se pienin ja pahaäänisin. Oli kyllä mahtavat ulvonnat. Ei saanut lehtimyyjäkään asiaansa selitettyä, kun ei Mies kuullut mitään.

Kyllä muuten heräsin. Eikä nukuta enää. Tälle päivälle olen yöllä suunnitellut vaikka mitä tehtäväksi, mutta jos päivä menee samaa rataa kuin lomaviikko, en mitään näkyvää saa kuitenkaan aikaiseksi.

Yöt ovat hyvää suunnitteluaikaa. Joskus tulee suunniteltua niin tiiviisti, että saa peruutella postilaatikoille, kun unohtaa jakaa lehden. Viime yönä suunnittelin mm. sohvatyynyjen päällisten ompelua vanhasta verhosta, verhojen vaihtoa ja ikkunoiden pesua, omenapuiden leikkausta jonakin päivänä tällä viikolla, ristipistotyön tekoa, kaupassa käyntiä, mitä ruuaksi? Lisäksi pyörii mielessä sukututkimus. Vielä on aloittamatta äidin suku ja tarkistusten tekemistä muille tutkimuksille. Yhdeksän kansiota löytyy sukututkimuksen tiimoilta kirjahyllystä ja lisää tulee...

Jotenkin päivä aina lipsahtaa ennemmin tai myöhemmin sukututkimukseen. On se aika koukuttava harrastus.