Olen ihan kuin uusi ihminen, kun a u r i n k o paistaa.

Huolimatta siitä, että pari  viime yötä ovat olleet pitkiä, olo on pirteä. Liekö tunnin nokosilla osuutta asiaan.

Toissa yö oli melkein kuin olisi ollut jo kokopäivätyössä. Oman piirin lisäksi napsahti pitkä autopiiri.  Olin kotona vasta vähän ennen yhtätoista. Tänäänkin meni puoli kahdeksaan ennenkuin lehdet oli kaikki jaettu.

Mutta kun sitten heräsin, aurinko paistoi. Ja mieliala kohosi heti. Päätin, että nyt on sopiva päivä vierailla puutarhalla. Enkähän taaskaan päässyt pois ilman ostoksia. Vähän siemeniä, vaarinkukka ja sinisarja. Vaarinkukkaa pitää kokeilla. Se ainakin näytti kauniilta kuvassa. Sinisarjasta olen jo pitkään haaveillut. Lisäksi ostin saniaisen (taas). Ja sille altakasteluruukun. Jospa se nyt menestyisi. Kaikki edelliset kokeilut ovat päättyneet koekasvin kuivuuteen menehtymiseen.

Taisin tässä päivänä muutamana mainita, ettei peuroja ja hirviä ole näkynyt. Hirviä ei ole kyllä näkynyt vieläkään, mutta peuran mokomat ovat alkaneet liikkua. Toissayönä sain jarruttaa oikein kunnolla, etten olisi törmännyt. Ja olivatkin isoja.  Lisäksi niitä poukkoilee pitkin poikin kyliä. Supikoiria juoksentelee pitkin ojanpenkkoja.

Nyt tyhjeni pää ihan totaalisesti. Kaikki ajatukset hävisivät johonkin. Niin että se siitä tänään.

Ai niin , käsityökerhosta tuli uusi ristipistotyö eilen.