miten tässä on elämää eletty viimeiset 25 vuotta. 

11 vuotta varrensin kaikki talvet. Jos laskee että 2 kuukautta varrensin n. 400 kpl /päivä niin Suomen maassa on yli 130000 meikäläisen tekemää hedelmä- tai koristepuuta.

Yhden vuoden tässä välissä opiskelin.

3 vuotta pussitimme ja ruukutimme koristepensaita, ruusuja, marjapensaita ym. n 2,5 kk, välillä yhdellä, välillä kahdella koneella. Ruusut tulivat häkeissä pääasiassa Unkarista ja Hollannista. Koristepensaita löytyi omasta takaa, mutta niitä tuli myös ulkomailta. Marjakasvit olivat pääasiasssa puutarhan omaa tuotantoa. Melkein kaikki ruusut leikattiin, vahattiin ja osa niputettiin kolmen kappaleen nippuihin. Sitten ne pistettiin mustaan muovipussiin tai ruukkuun koneellisesti. Yhtenä vuotena hoidin kylmävarastoakin siinä ohessa. Minun työni oli huolehtia, että koneilla oli aina tavaraa,  että ruusut oli leikattu, vahattu ja niputettu. Lisäksi piti huolehtia, että muovipusseissa oli nimilaput ja niihin sisään pantavissa verkoissa kuvalaput. Pussitus oli urakkahommaa ja tahti sen mukaista. Joskus kun en ehtinyt esivalmistella kaikkea, piti ottaa joku koneelta auttamaan ja siitä nousi aina kauhea meteli, vaikka sekin työ kuului urakkaan.

Sitten riitti. 

Sen jälkeen tuli Puutarha ja sen monipuoliset työt kausityönä. Ja jo samana vuonna Leijonajakelu ja sitten Postin varhaisjakelu. Ja hermolepo.

Jakotyö on niin yksinkertaista hommaa loppujen lopuksi, ettei siinä tarvitse itse kauheasti ajatella. Kyllä isommat pomot ajattelee! Ja mukavaakin se suurimmaksi osaksi on. Suorastaan nautittavaa hienoina kevät-ja kesäöinä. Talvi ei niin kivaa aikaa ole, mutta ei se ole muutenkaan. Ja sitten se tärkein pointti.  Koko päivä on aikaa kaikelle muulle!

Niin se on hurahtanut se neljännesvuosisata (!) ihmisen elämässä. Työn merkeissä. Eikä tässä olisi enää kuin 15 vuotta, että pääsee eläkkeelle, jos sitä yhtä tyyppiä pitäisi uskoa. Sitä joka sanoi, että eläkkeelle pitäisi päästä vasta kun on ollut 40 vuotta työelämässä.  Lasketaankohan kotiäitinä olo työssäoloksi?

Tänään on taas penkkiurheilupäivä. Ja kohta sitä urheilua saa katsella yölläkin, kun alkaa ne olympialaiset.

Ja kohta on helmikuu.