Voi yhdenkerran, että voin sitten olla tyhmä ja aivoton.

Meillä suunnitellaan kylppäritekoa ja eilen kaupungilla käydessä näin seinäkaakeleita puoleen hintaan kaupassa. Tänä aamuna sitten mittasin tulevan kylpyhuoneen seinäpinta-alat. Ja ei muuta kun kaupaan. Kun kyseessä oli poistomyynti, ei kauheasti ollut valinnanvaraa tietenkään jäljellä. Ainoa mitä voin ajatella oli mosaiikkikuvioinen kaakeli. Mutta niitä oli vain 6 laatikkoa jäljellä, joten sinne jäivät.

Sitten vasta kotona rupesin ajattelemaan, että olisin voinut ottaa ne kaakelit, yläosaan voi laittaa jotain sävyyn sopivaa.

Jos ne sattuu olemaan vielä siellä seuraavalla kerralla niin sitten ostan ne. Jos satun enää muistamaan koko asiaa.

Tämän takia en esimerkiksi kirppareilta tai alennusmyynnistä löydä mitään sopivaa, kun aivot jää kotiin narikkaan siinä ostoksillelähtövaiheessa. Enkä osaa esim. ostaa lahjoja etukäteen, jos joskus jotain sopivaa sattuisikin näkösälle. Saatan pyöritellä kädessä tavaraa ja miettiä, että onpa aika kiva. Mutta erittäin harvoin välähtää mieleen, että tämäpä olisi sopiva lahja tietylle henkilölle. Lähikauppaan mennessä yritän aina kirjoittaa lapun, mikä useimmiten jää kuitenkin keittiön pöydälle. Ja niin sokeri jää sitten ostamatta ja loppujen lopuksi sitä saa lähteä hakemaan ihan erikseen, kun on kaikki pussin pohjat tyhjennetty.

Esikoiselle on tätä ostamisen lahjaa sitten annettu oikein suurella kädellä. Kehen lienee tullut. Isoisäänsä varmaan. Välillä oikea sulowilen.