piti minun kirjoittaa. Mutta olkoon.

Kirjoitetaan nyt vaikka siitä, että voipi joskus ottaa pannuun. Viime yönä lähinnä se, että töissä ei kukaan tiennyt jaetaanko se  #&¤/&)(&%%¤ peittojakelu meidän vai päiväläisten toimesta. Ei pomo, ei iso pomo, eikä vieläsuurempi pomo, ei päiväläisten pomo, puhumattakaan meistä maan matosista, ollut tietoinen asian oikeasta tolasta.....Sitä paitsi olen vielä murhaajakin. Supikoiran poikanen jäi yöllä auton alle. Silmäkulmasta näin jotakin harmaata ja sitten kolahti. Siihen se raukka jäi. Ei kyllä ollut kovin kaunis yksilö, laiha kuin mikäkin.

Kyllä on loma enemmän kuin tervetullut.

Sitten positiiviset asiat (Kuopus huom!). Ruska on hiipinyt salaa tänne eteläänkin. Toivottavasti siitä tulisi värikäs. Se on nimittäin syksyn parasta antia. Kyllä vielä joku syyskesä Miehen kanssa lähdemme kohti pohjoista katsomaan oikeaa väriruskaa.

Kohta on muuten se ruma ristipistotyö valmis. Enää puuttuu tikkipistot ja reunojen ompelu ja pesu. On kuin alakoululaisen työ, jota on hikisissä käsissä puristeltu lukukausi. Ei puutu kuin kahvitahrat. Mitähän sitä seuraavaksi kaivelisi sängynaluslaatikosta? Sen verran vanhaksi olen tullut, ettei pistely suju enää kuin hyvässä valossa. Sukkia joutuu iltaisin kutomaan. Ja se ei nyt kyllä huvittaisi.

Aloittamattomia töitä on. Eikä tässä vielä kaikki. Vähän tylsiä ehkä. Paitsi tuo partacollie työ. Siinä onkin sitten haastetta. Lehden ostin Madeiralta keväällä. Margharetasta tulee joka toinen kuukausi joku työ. Pitäisi sekin homma perua, kun en ennätä niitä tekemään varmaan ikuna.

Lilli odottaa lenkille lähtöä, mutta nyt se joutuu pettymään. Emäntä lähtee kylään ja lenkille mennään vasta illalla.

No, nyt on taas vuodatettu.