josko nyt kirjoitukset tallentuisivat.

Siis, Kuopus lähti eilen kotiin Puukenkämaahan ja illalla tuli viesti, että olivat päässeet onnellisesti kotiin asti. Kaksi ja puoli tuntia lentoaika Helsinki- Amsterdam ja matkustamiseen menee kaikkineen 10 tuntia.

Olo on vähän haikea, vaikka näihin lähtöihin on jo totuttu kymmenen vuoden aikana. Tänks gaad on keksitty nämä messengerit ja muut vempeleet, jotta saadaan puhua ihan kuvan kanssa. Niin ei tule niin kauheasti ikävä.

Lilli se löysi eilen suklaapalan tai oikeastaan kaksi lattialta ja vaikka kuinka kaivoin, se osasi piilottaa ne niin hyvin poskipoimuihin, että sinne meni. Ja hyvää oli. Nanna vielä varmuuden vuoksi nuoli matonkin niin putipuhtaaksi kuin vain koira voi. Kyllä lähti viimeisetkin suklaan hajut. Vai ei muka koira tunnista makuja ja niille muka voi syöttää samoja papanoita koko elämän. Syökää ite silakkalaatikkoa pari vuotta niin kysytään sitten uudestaan, eikö vaihtelu virkistäisi.

Ja lunta tuntuu riittävän. Taaskin on satanut pari senttiä uutta. Tulisi sitten saman tien metri, niin katsotaan mistä on suomalainen tienhoito tehty. Mieluummin kuitenkin sellaisena yönä kun ei ilmesty sanomalehdet. Kai sitä oliskin jo toista tai kolmatta metriä täällä etelässäkin, jos kaikki marraskuun vesi olisi tullut lumena. Olivat tällä kertaa oikeassa saksalaiset säänennustajat, jotka lupasivat lumista talvea ja pakkasia. Johtuu kuulemma El Ninosta ja siitä sun jostain muusta.

Mies nurkuu, kun menen kukkakauppaan  töihin tänään ja huomennakin, vaikka on uuden vuoden aatto jne jne. On tainnut olla Mies liian hyvällä hoidolla eläkevuotensa tähän asti. Minulla kyllä sormet syyhyää tehdä muutama pöytäasetelma.

Loma lähestyy uhkaavasti loppuaan ja pitäisi mennä töihin kohta. Nyt pitää kyllä sanoa,ettei ihan kauheasti houkuttele työt Itellan varhaisjakajaa tällä hetkellä.