Lilli, tuo ylösajava lintukoiramme, teki taas aamulla minun töistä tullessani kyttäyskeikkaa ja kohteena oli päärynäpuun rungossa asusteleva hiiri.

Kyttäysasento pysyi liikkumattomana, hännänpää taisi aavistuksen verran liikahtaa. Ja kun tulosta ei tullut kuin muutaman auringonkukansiemenen liikahtamisen verran varttituntiin,  Lilli istui ja katseli toisella silmällä lintuja, jotka tulivat ruokailemaan metrin päähän. Linnut eivät herätä (enää) minkäänlaisia intohimoja koirassamme. Ainoan kerran kun Lilli on edes yrittänyt jahdata lintua, sattui  kun se oli vielä pieni. Silloin valikoitui kohteeksi varis. Poispäin tultiinkin tosi vauhdilla. Lilli edellä hätähuutoja päästellen ja varis perässä matalalla  lentäen.

Kuvakin on huono. Mutta näkyy siinä koira ja päärynäpuu. Joka on vanha ja ontto keskeltä. Mies joka täytti  neljää vuotta vaille 70, muistaa lapsena käyneensä päärynävarkaissa ja jo silloin puut olivat suuria.

Laittoi allekirjoittanut eilen makaronilaatikkoa. Sekaan oikein leppäsavuraastejuustoa ja kaikkea. Istui sitten tekemässä sukuselvitystä melkein tunnin. Mies kysyi, että tuleekos sitä ruokaa kohta. Juu juu. Menin katsomaan miltä  iltaruoka näyttää. Ja näyttihän se. Olin unohtanut laittaa uunin päälle. Niinpä meillä sitten syötiin myöhäisillallinen. Mutta hyvää oli!