ja kun on melkein päässyt, iskee ihmisyyden taakka. 

Suorastaan hävettää olla länsimaalainen, hyvin toimeentuleva, lottovoittona Suomeen syntynyt, hyvin ruokittu, yöt lämpimässä nukkuva, veroista, terveydenhoidosta, koulutuksesta ja siitä ettei kaupasta saanut xx tavaraa valittava ihminen Viimeksi tänään iski hirveä syyllisyyden taakka, kun luin hesarista Syyrian ihmisistä. Ja sitä ennen katsellessani televisiosta  Yhdysvaltojen  siirtolaispolitiikkaa. Tässä ohjelmassa oli kyseessä kiinalaiset. Vaikka sitten nekin hyvin kelpasivat, kun tuli toinen maailmansota ja Yhdysvalloista Kiinan "ystävä".

Perussuomalainen ajatusmaailma: Pikkusen kun pommittaa, niin heti pakkaavat riepunsa ja romunsa ynnä kakarat autonkotteroihinsa ja pystyttelevät hökkeleitä ympäriinsä ja sitten vielä valittavat, että on huonot olot. Olisivat pysyneet kotonansa. Kyllä siellä suurin piirtein muutama seinä vielä pystyssä on. Eikä oo meidän lapsia. 

Entäs jos joskus sattuu olemaan? Luuletteko, että tämä maailmankolkka tulee olemaan aina rauhassa. Katsokaapa ajassa taaksepäin. Ihminen ei koskaan opi. Ja vaikka oppisikin, raha tahtoo lisää rahaa. Eikä sillä ole väliä otetaanko se teidän, lastenne tai lastenlastenne selkänahasta.

Jos tähän maahan tulisi samanlainen tilanne kuin oli 1939 ja 1944, mihinkähän ne pakolaiset laitettaisiin.Olisikohan ne oikeita suomalaisia. Ryssiä ja vääräuskoisia ne talvi- ja jatkosodan ajan pakolaiset monen mielestä olivat. Veivät maat, naiset, työt ja leivän. Puhuivat omituista miesie kieltä ja tekivät ristinmerkkejä.

Minä meen tuntemaan syyllisyyttä ja häpeämään, kun eivät valtioiden johtajat ymmärrä sitä tehdä.  Ratsastellaan vaan valkosella orilla, maataan solariumin alla ja twiitataan. Ei kai ne kaikki edes tiedä missä Idlib on. 

Tiedättekö te? Lottovoittajat.