toinen nimeni. Nyt on lehdenjakaja väsynyt. Onneksi loppui MM-kisat edes, että pääsee illalla jo yhdeksältä petiin. Tässä on nukkuminen jäänyt todella heikkoihin kantimiin viime päivinä. Viikonloppu men ihan plörinäksi, kun tulin kotiin lauantaina 0750 ja sunnuntainakin samoihin aikoihin. Esikoinen tuli aamukahville molempina aamuina kahdeksan jälkeen ja sunnuntaina vielä rekupisteen mies soitti 0930. Lyhyitä torkkuja olen sitten päivällä vedellyt, mutta aika paljon antaisin kahdeksan tunnin yöunista.

Tämän päiväinen vapaapäiväkin meni ihna persiilleen. Vapaapäivävuorottaja oli reissussa ulkomailla, mutta listan laatija ei ollut sitä muistanut enää. Hirvittävän hyvänä työntekijänä sitten lupasin ihan itse ajaa sen työvuoron.

Siinä raikui rokki työsuhdeauton kaiuttimista melkein volyymillä nupit kaakkoon, kun ajelin takaisin päin parikymmentä kilometriä. Suu oli revetä haukotuksista ja välillä piti ikkunaa raottaa raikkaan tuulahduksen saamiseksi. Mutta ihan pysyin hereillä ja vieläpä kotimatkankin. Joinakin aamuina, harvoin tosin, on pitänyt ottaa kymmenen minuutin torkut työsuhdeauton penkillä, että on kunniallla selvinnyt reitistä.

Kyllä muuten kirjoituksestakin huomaa, että on väsynyt. Taidanpa jättää kaikki kirjoitusvirheet korjaamatta. Ne on aika hyvät väsymyksen  mittarit. Olen joskus miettinyt, että jos setäpolliisit pysäyttöis jostain styystä yöllä ja käskisivät pollisiautoon istumaan, niin mkuinka isot sakot ne antaisivat, jos sakotettava nukahtaa poliisiautoob, väösymyksestä.

Pityi perua kampaajakin tältä päiv'ltä, kun herätessä oli pää miin persanan kipeä. Sen siitä saa kun menee töustä tultua nukkumaan ilman kahvia. ihan kuin joku iolisi pistnyt pään ruuvipenkkiin ja vääntänyt kovan puristuksen päälle. Mutta kyllä se jo neljännren kahvikupillisen jälkeen tokenee. Kunhan saa pari kupillista kahvoa alas ensin.

Kyllä tyo muuten haittaa ihan vcakavasti vapaaaikaa.

Päivän positiiviset asiat: aurinko paistaa, vielä on kesää jäljellä. joo joo kyllä tiedän. että monet tykkää kauheasti syksyn symkän hetkistä ja kirpakoista aamiuysta. niin minäkin, mutta kyllä niitä kerkiää.. Ristipistotyö on viittä vaille valmis. Iltapäivällä on tarkoityus mennä sieneen. On kuuöemma ensimmäiset suppilovahverot jo ponkaistsseet pinnnalle. Ja mustikoitakin vielä löytyy. Kantapää ei tullut niin kipeäksi kuin luulin eilisestä kerrostalopiiristä huolimatta. (olen määrnyyt itselleni 10 päivän lääkekuurin. sen saman minkä lääkärikin aina määrää. Buranaa 2x2 tablettia päivässä mkkymmenen päivän ajan.)

ja jälleen ettei totuus unohtuisi: Älä ajattele. Jos ajattelet, älä puhu. Jos puhut, älä kirjoita. Jos kirjoitat, älä laita nimeäsi alle. Jos laitat, älä ihmettele seurauksia.