syksy. Tänään oli jotenkin niin syksyn tyntuinen päivä. Aaah, pääsee nauttimaan pimeydestä ja kirpakoista syksyn päivistä, marraskuun tosi synkistä päivistä ja toivottavasti muutamasta oikein kunnon syysmyrskystä. Sen lisäksi koko vuoden kohokohta on ruska-aika. Täällä etelässä ei aina ole niin kummostakaan ruskaa, mutta viime vuonna oli. Varmaan itku pääsisi, jos joskus elämässäni näkisin Lapin ruskan. Niin voimakkaita tunteita ruska-aika herättää.

Lehdenjakokin on pimeinä loppukesän ja syksyn öinä aivan ihanaa, varsinkin maaseutupiirit. Ihan yksin pimeässä yössä ajelee  pieniä kyläteitä. Välillä tulee vettä oikein kunnolla ja välillä myrskytuuli puhaltelee, niin etteivät lehdet meinaa kädessä pysyä. Toisina öinä taas tähtitaivas on niin kaunis, että sitä pitää oikein pysähtyä katselemaan.

Eikä kaupunkipiiritkään ole hassumpia. Jos vettä sataa, niin autosta löytyy kuivaa vaatetta. Siitä vaan vaatteiden vaihtoon ennen kotiin menoa ja vaikka kesken jaonkin, jos oikein kastuu. Kotona pari kuppia kuumaa kahvia ja lämpöiseen vuoteeseen.

Hulluhan minä vissiin oon. Tai jos ihan hullu, niin ainakin omituinen.