oli viime yö. Tuntui, ettei muuta kerinnyt kuin väistellä niitä. Oli yksin olevaa ja vasojen kanssa vaeltavaa. Eivätkä kylällä olevat edes pelkää, ne vain seistä möllöttävät ja tuijottavat isoilla silmillään. Viidennen elukan jälkeen en viitsinyt edes laskea enää. Jäniksen heinäpojat loikkivat auton pientareilla ja niitä olikin paljon liikkeellä. Mietin mitä varten jäniksiä on ja taisinpa päätyä tulokseen, että pitäähä ketuilla ym pedoilla olla ruokaa. Oli ne kovin pitkäkoipisia ja pieniä vielä. Tällä viikolla onkin lyhyitä piirejä. Ja se on hyvä se, saa jo valmistautua lomaan.

Poliisit olivat puhalluttaneet työkavereita töihin tullessa. Harmi kun eivät koskaan satu tähän ohi menevälle tielle perjantai-iltana tai sunnuntai- iltapäivänä( tai vaikkapa jonakin arkipäivänä). Eihän ne raukat voi, kun eivät pystyisi sakottamaan kuin 5 % ylinopeutta ajavista. Ei tällä tiellä voi kuvitella ajavansa edellä mainittuina ajankohtina pyörällä. Jonkun kesämökkiläisen/turistin/paikkakuntalaisen auton alle jäisi varmaan. On se kyllä niin, että joissain paikoissa nopeusrajoitukset tarkoittaa sitä, että pitäisi ihan oikeasti vähän nostaa jalkaa kaasulta. Pelottaa joskus lähteä kotoa, jos vaikka se 120 ajava moottoripyöräilijä sattuu justiinsa silloin tulemaan. Tällä tiellä on lukemattomia tiehaaroja, jotka tulevat todella pahoista paikoista ulos. Ei siinä auta yleensä muu kuin kiertää ikkunaa auki ja kuunnella tuleeko joku hurjapää. Onneksi moottoripyörät kuulee jo kaukaa.

Mietiskelin yöllä vanhenemista. Oikeastaan sitä miten ne muut ovatkaan vanhentuneet.  Näkee jonkun tuttavan kylillä ja sitten kotona kertoo:"Kylläpä XX on niin vanhan näköinen ja harmaata jo näkyi hiuksissakin. Kauheasti lihonut/laihtunut/ rypistynyt." Itsensä tuntee yhä vaan kolmekymppiseksi ja hoikaksi ja nuoreksi siloposkeksi, kunnes sattuu näkemään sen valokuvan, joka otettiin muutama kuukausi sitten. Siinä sitä katsellessa kyllä harhakuva haihtuu. Tai kun miehistä puhuessa sanoo "vanha ukko", kun tarkoitta kuusikymppisiä. Itsellä joka yö vieressä nukkuu sellainen, mutta minusta Mies on aina vaan se nuori komea jonka tapasin 38 vuotta sitten.

Siinä kyllä huomaa, että on ikää tullut, kun ei oikein jalka nouse niin ketterästi kuin ennen ja vuorokaudesta on otettu tunteja pois. Ei millään ennätä niin paljon kuin ennen. Ja toinen asia mistä huomaa sen, on se, että kaikki lapset on yli kolmenkymmenen jo. Nehän saa kohta meikäläisen kiinni!

Onpa vähän harmaa päivä tulossa.