pitäis, pitäis, pitäis. Niin pitäis juu. Tehdä juhanussiivous. Mutta ei kykene. Tai kykenee, ei jaksa. Laiskottaa.

Kaikki ylimäärinen tarmo menee HerraHepulin vahtimiseen. HerraHepulin leikkauksesta on nyt 5 päivää ja pikkusen vanhaa Hepulia on jo nähtävissä. Tötteröä ei sillä voi ulkosalla pitää päässä ollenkaan. Siitä tulee täysin vauhko. Sunnuntaina kun Mies oli jokkiskisoissa, etsin Herraa melkein puoli tuntia, ennenkuin löysin se tontin perimmäisestä nurkasta piilottelemassa. Ihan hipihiljaa.

Siispä tötterö on päässä vain yöllä ja loppuaika vahditaan. Ei se vielä halua  kovin paljoa liikkua. Keinussa eilenkin istuskeltiin monta tuntia. Hepuli vaan vaihtoi kylkeä välillä. Täällä sisällä on sohvan päällinen kovalla koetuksella, kun pitää muotoilla sopiva makuualusta monta kertaa päivässä.

Kuopus tulee huomenna Puukenkämaasta ja siiheksi pitäisi olla jotain tehtynä. Tai sitten ei.

Yskiminenkin on jo helpottanut, mutta tuntuu kyllä ettei ihan vielä ole täysin kunnossa. Töihin kuitenkin vääntäydyin jo viime yönä. Onneksi oli piiri, jossa ei montaa kertaa tarvinnut autosta nousta. Pipo päässä saa ajella. Ei ole ilma kovin kesäinen yöllä(kään).

Kaipa ne lämpöiset kesäyötkin vielä tulevat. Eikö niin? Ja päivät.