perjantai, 15. syyskuu 2017

päivä 76

Hallelujaa! Hallelujaa! Hallelujaa! Perjantai. Ja koko ensi viikko lomaa.

Ihan lyhykäisyydessään: 17 laatikkoa postia, sisältäen paikallislehden peittojakelun. Lisäksi 160 kpl irtolehtiä.  Työaika 06.30-13.30, toteutunut työaika 06.30-18.30. 5 tuntia ylitöitä.

Kaiken kukkuraksi otin lähikontaktia kotihoidon auton kanssa asiakkaan postilaatikolla. Kotihoidon autosta vääntyi rekisterikilpi toiselta puolelta, postin kotteron pölyisestä takapuskurista lähti vähän pölyä. Sen verran kismitti, kun soitin pomolle asiasta, että pomo käski mennä kahvitauolle ja ottaa pullaa kanssa. Sen teinkin.

Vissiin oli vähän tiukka päivä tänään, kun molemmat silloin tällöin tuuraavat eläkeläisetkin soitettiin läpi ja yksi työntekijä lomalta tuuraamaan.

Ensi viikolla voi minun puolestani olla vaikka kaikki työntekijät kipeinä tai lomalla. Menen sen verran pitkälle, ettei perään soitella. Ja loman jälkeen on 66 päivää eläkkeelle lähtöön.

Piti hakea pitsa miehelle ja leipäkebab allekirjoittaneelle, kun ei ollut valmista ruokaa kotona.

Eduskunta on kuulemma hyväksynyt uuden postilain. 

 

 

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

päivä 78

12 laatikkoa postia. Sisältäen mainokset jokaiseen talouteen.  Työaika 06.30-18.30. Ylitöitä 3 t.

Vähän oli lyhyenlainen ilta.

tiistai, 12. syyskuu 2017

päivä 79

Ja niin tuli miltei vedenpaisumus. Vettä tuli niin että kadut lainehtivat ja lastauslaiturin ramppiin tuli vettä 35 sm.

Kun olin jo hyvässä jakamisvireessä, soitti esimies ja sanoi, että tule siirtämään autosi pois parkkipaikalta. Vettä on jo melkein oveen asti. 15 km ja ihan kylläkin turhaan, kun kaupungin miehet olivat saaneet viemärit vetämään. Ja sitten 15 km takaisin jatkamaan jakoa.

Jossain vaiheessa sade loppui ja pilviverho repeili. Kotiin tullessa  yhden jälkeen aurinko paistoi ja oli  aivan ihana iltapäivä.

Ruuaksi  makkarakeittoa. Lettuja ei tullut, kun maitoa oli vain aamukahvin verran jäjellä.

maanantai, 11. syyskuu 2017

päivä 80

Maanantaiaamu, pimeää, puolikuu pilkisteli pilvien raosta.

5 laatikkoa postia, muutama paketti, valmis juuri kun työaikakin loppui, 14.30.

Ei luvannut pomo palkkaa viime yöltä, vaikka koko yön olin jakamassa postia ja rauhoittelemassa ihmisiä, ettei hurrikaani tänne Suomeen tule. "Ja vaikka vähän tuulisikin, niin katso minulla on kuminauhat postinipun ympärillä, ettei tuuli vie!"

Tänään oli niin vähän postia, että keskiviikkona taitaa tulla postipommi. Vaikkei ei sitä vielä tiedä.

Jos joku kuvittelee, että postinjakaja vaan ajelee suoraan laatikolta toiselle niin väärässäpä on. Loppujen lopuksi  noin puolet laatikoista on niin, että voi ajaa laatikolle ja jatkaa matkaa suoraan. Toinen puoli laatikoista on sijoitettu mitä ihmeellisimpiin asentoihin ojan reunalle tai muuten vaan pahaan paikkaa. 

Tällä piirillä jota nyt ajelen on osa laatikoista siten, että joutuu peruuttamaan väärälle puolelle tietä, osa omassa tiehaarassa niin että joutuu peruuttamaan pois laatikolta, osa on muutaman metrin välein. Pelkääköhän ihmiset, että naapuri katsoo postin, jos laatikoita sattuisi olemaan vierekkäin. Ja jos laatikot nyt sattuisivat olemaan vierekkäin, eivät ne ainakaan suorassa rivissä ole. Vähintään yksi laatikko on puoli metriä taaempana kuin muut.

Joillakin on puutavara laatikon tolpassa loppunut kesken, kun joutuu oven raosta yrittämään maan rajassa olevaan laatikkoon. Joillakin laatikko paikassa missä melkein auto kaatuu, kun laatikko on rinteessä. 

Kaikista hienoimmat laatikot ovat kaikkein keljuimpia. Jotkut ovat niin hienoja, että pitää oikein miettiä, mistä postin saa laatikkoon.

Postinjakajan pää pyörii kuin pöllöllä. Kuitenkin joskus sattuu läheltä piti tilanteita.

Sitten ne kuopat. Niitä riittää. Postilaatikon edessä ja takana ja kohdalla.

Ja (Kuopus!) se positiivinen asia tänään. Upea syyspäivä!

lauantai, 9. syyskuu 2017

päivä 83

Hallelujaa-päivä. Taas. Kylläpä viikko meni nopeasti

Olo oli ihan ok, postia 7 laatikkoa + paketit. Lisäksi vähän ylimääräistä kaupungissa. Porukkaa poissa, lomalla muutama, sairaana kai useampi. Joten muut paikkaavat. 

Vakuutuksen myyjä soitti ja vaikka kuinka sanoin, että olen nyt töissä. "Ihan muutama minuutti vaan." Sanoin, etten juuri nyt jaksa, kykene, voi, halua kuunnella, ei se auttanut. Pistin sitten puhelimen kojelaudalle ja annoin mennä. Kun viiden minuutin päästä katsoin, oli myyjä kyllästynyt yksinpuheluun. Anteeksi. Tiedän kyllä, että myyjä teki vain työtänsä, mutta minua harmittaa, kun EI sanaa haluta ymmärtää. Toisin oli lehtimyyjä, joka heti sanoi, että soitan myöhemmin uudelleen.

Jakaessa ajattelin tulevaa Hollannin matkaa ja mietin mitä haluaisin nähdä. Kasviteiteellinen puutarha olis kyllä kiva nähdä.

Työaika loppui 13.30, valmis 16.15. Ylitöitä 2 t 45 min. Mieli kevyt, hyvä olla.

Ruuaksi Miehen mieliruokaa: perunaa, makkarakastiketta ja makaroneja. Minä söin Esikoisen tekemän kaalikääryleen ja salaattia.

Meillä on luumupuu tai useampiakin: Viipurin tummaluumu. Ei erityisen hyvänmakuinen, kitkerä kuori. Ava, eestiläinen lajike, aikainen, makea, mahdottoman isot  hedelmät. Vaarin luumu, joka ei toistaiseksi ole tuottanut hedelmää. Laatokan Helmi, keltaluumu, johon ensimmäiset luumut tänä vuonna. Eivät ole vielä kypsiä. Sinikka, joka siirrettiin Pojan pihalta pari vuotta sitten. On kärsinyt ylösottamisesta ja alkaa vasta toisena kesänä siirron jälkeen näyttää luumupuulta. Ulkolainen luumupuu Raine Claude tai jotain sinne päin. Tosi tuottoisa puu. Yksi iso haara on kuivunut, mutta silti tulee paljon luumuja ja hyviä. Sitten pahnanpohjimmaisena omajuurinen vanha punaluumu, joka kasvattalee uusia taimia pitkin puutarhaa. Luumuja tulee, jos kukinta onnistuu. Lisäksi löytyy villiluumuja, luumunkivistä alkunsa saaneita. Paljon luumuja, syötäviä, vaikkeivat kovin hyvänmakuisia.

Ava

IMG_7472.jpg