torstai, 10. toukokuu 2018

Aina ei päivä

paista metsässäkään. Tämmöisen löysi Esikoinen metsäreissullaan. Emoa ei näkynyt onneksi, sillä se olisi tullut päälle.  Mikä lie pienelle tullut.

Ei mene montaa viikkoa, kun metsän puhtaanapitolaitos on hoitanut asian. Luitakaan ei sitten enää löydy.

hirvenvasa.jpg

 

 

torstai, 10. toukokuu 2018

Mikähän vika

on minun leipomuksissani, kun ne eivät koskaan ole ohjeen kuvan kaltaisia. Ehkä vika on siinä, ettei tällä kertaa sattunut olemaan kaapissa ruskeaa ruokosokeria. Sen sijaan käytin fariinisokeria

Hyvältä maistui kuitenkin. 

raparperipiirakka.jpg

Tässä on nyt kolmena päivänä kuunneltu ja katseltu itsepäistä sinitiaista, joka hyppii ja koputtelee olohuoneen ikkunaa. Kohta sillä raukalla ei varmaan ole nokkaa ollenkaan. Sellainen koputtelu nytkin kuuluu. Luuleeko se näkevänsä kilpakosijan ikkunassa vai onko se kosiskelureissulla. Vai onko se menettänyt partnerinsa. Liiteristä nimittäin löytyi kuollut sinitiainen. Oli lentänyt päin ikkunaa.

sinitiainen.jpg

Onpa nämä kuvat suuria. No olkoot. Ei tässä nyt kauheasti ehdi etsimään sitä kohtaa mistä niitä saa pienemmäksi. Tomaatit odottavat istutusta, samettikukat koulintaa ja kaikenmoista muutakin työtä on jäänyt rästiin. On näet postintäti ollut muutaman päivän töissä ja huomennakin pitäisi mennä. Eilen aamulla ei tarvinnut odottaa edes kellonsoittoa heräämiseen. Koputteleva sinitiainen hoiteli sen homman. Se aloitti jo viideltä.

Ihana päivä tulossa. Tosin täällä rannikolla ei paljon istuskella, viileä merituuli pitää siitä huolta. Jostain syystä se on alkanut viime vuosina puhaltaa tähän pihalle entistä voimakkaammin. Syynä voi olla se, että lähistölle on valtavia aukkohakkuita. Ja vaikkeivat ne ihan vieressä olekaan niin vaikuttavat varmaan pienilmastoon.

 

keskiviikko, 25. huhtikuu 2018

Yöllisiä vieraita

Yölliset vieraat ovat kaivautuneet aidan alta puutarhaan ja tonkineet sammalia makuuhuoneen ikkunan alla.

m%C3%A4yr%C3%A44.jpg

Tuija-aidan tausta näyttää tältä.

m%C3%A4yr%C3%A43.jpg

Kaivettu on ihan sydämen kyllyydestä. Mies on asetellut kiviä isompiin onkaloihin ja aidan rakoja ja alustaa on tukittu. Mutta sittenkin olivat kutsumattomat vieraat löytäneet raon aidan ja maan välistä ja sieltä oli ängetty aikamoisen kaivamisen jälkeen.

Eilen Mies sitten keräsi kaikki löytyvät koiranpaskat ja ripotteli ne sinne mistä vieraat yrittivät puutarhaan. Tehosikin nähtävästi. Ainakaan viime yönä ei ollut ilmestynyt uusia kaivamisjälkiä

Toivottavasti mäyrät löytävät jonkun muun paikan kaivella. Tiekin kulkee kymmenen metrin päässä rinteen alla ja on vaarana, että joku mäyristä jää auton alle. 

Jännityksellä odotamme miten käy syksyn sadon. Ehditäänkö ennenkuin mäyrät hoksaavat apajan. Tai supikoirat tai peurat tai kauriit.....

 

torstai, 12. huhtikuu 2018

Elämä jatkuu

tapahtuu mitä hyvänsä.

Suuresti odotattamani aika koittaa jälleen ja kohta saan alkaa toden teolla puutarhan hoitoon. Joka koostuu suurelta osin katselusta, haahuilusta, nyppimisestä ja keinussa istuskelusta. Se tuottaa niin suurta nautintoa, että talvi unohtuu tyystiin.

Tomaatit kasvavat hyvää vauhtia ja kun sain sen verran aikaisiksi, että hankin kasvivalon. Kerrankin satuin kirpparille oikeaan aikaan. Sieltä löytyi sopiva lampunkupu. Vinttikammarissa kasvaa lobeliat, tuoksupieluksia ja revonhäntää. Revonhännän punaisen lajikkeen siemenet taisivat olla hieman vanhoja. Niistä iti vain kaksi.

Tomaatit ovat jo niin isoja, että ovat saaneet tukikepeikseen omenapuun leikkauksista jääneitä oksia ja osa löysi kodin Esikoisen luona.

Varma kevään merkki on myös koirankarvanleikkauspäivät. HerraLaarrsson on ollut pöydällä jo kahtena päivänä ja on aika muotopuolen näköinen , kun yksi jalka, rinta ja toinen puoli persauksesta on vielä leikkaamatta. Ei jaksa emäntä eikä koira pitkää sessiota. NeitiSievästä ei ole vielä saatu napattua. Se onkin sitten oma lukunsa se turkinhoito. Emännällä pitäisi olla kolme kättä. Yksi käsi koiran pitelemiseen, ettei se karkaa ja kaksi kättä työskentelyyn. Pikkuisen ja pahaäänisen karvan leikkaus meneekin sitten suitsait.

20180410_143802%20%281%29.jpg

Ai niin ja uudet varsiparsankaalin taimet pitää kylvää. Varsiparsakaali on kuulemma uusi trendi. Minähän olen tällä kertaa ihan ajan hermolla!

 

 

sunnuntai, 18. maaliskuu 2018

Äiti

Olen kuullut on kaupunki tuolla

yllä maan, päällä pilvien usvain

Luona välkkyväin taivasten rantain

Siellä  kerran, ah, olla mä saan.

Hallelujaa, mun lauluni raikaa

Hallelujaa, mä kaupunkiin kuljen

Vaikka jalkani uupuen vaipuu

Joka askel mun kotiin päin vie. 

 

Olen kuullut on maa ilman vaivaa

ilman kyyneltä,  taistoa, huolta

Kipu, sairaus tuskaa ei tuota

Hallelujaa, siell' riemuita voimme

Hallelujaa, jo epäilys haihtuu

Enää koskaan en horjuen kulje

Olen saapunut Jumalan luo. 

 

Olen kuullut on valkoinen puku

ja on hohtavan kultaiset kruunut

Sekä autuas taivainen suku

Siellä kerran, ah, olla mä saan

Hallelujaa, nyt henkeni kiittää

kun jo kuulla voin taivaisen laulun

Side katkee mi' maahan mun liittää

Tiedän siellä pian jo olla saan

 

Hallelujaa, nyt henkeni kiittää

kun jo kuulla voin taivaisen laulun

Side katkee mi maahan mun liittää

Tiedän siellä pian olla jo saan.

 

4.4.1927- 16.3.2018

img022.jpg