tiistai, 24. maaliskuu 2020

Nyt ei sitten

muusta puhutta kuin siitä.

Meikäläiset istuu arestissa  karanteenissa seuraavat pari kuukautta.  Mitä asiaa nyt en niin kauhean pahana pidä. Mies on kotona aina muutenkin ja minäkin olen nurjalla mielellä ollut, kun pitää taas mennä sinne kauppaan.

Nyt käydään kaupassa puolentoista viikon välein, korkeintaan. Pikkusen askarruttaa semmonen asia, että mitenkäs se tuleva viljelykausi, jos ei pääse puutarhakauppaan. Paitsi, että tarjousmultaa on jo saanut  ja sitä on kotiin hamstrattu  säkkikaupalla. Siemeniä onneksi saa verkkokaupasta ja kaikkea muutakin vissiin. Mutta se puutarhakauppaan menon jääminen vähän harmittaa.

Lankaa on vaikka kahden vuoden karanteeniin ja tekemättömiä ristipistotöitä kymmeneksi vuodeksi. Ja uusi ompelukone..... Kohta pääsee siirtelemään kasveja pihalle,

Miehellä on "mutterinlajittelua", jos paha paikka tulee. Ja polttopuun tekoa moneksi kuukaudeksi.

Kyllä se tästä. Kun vaan vessapaperi riittää.

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Koronaan

sairastuneita on nyt vähän yli kaksisataa, mutta positiivista on se, että loput rapiat viisi miljoona suomalaista on enemmän tai vähemmän terveitä!

lauantai, 22. helmikuu 2020

Vanhemmuuden taakasta

 ja kun on melkein päässyt, iskee ihmisyyden taakka. 

Suorastaan hävettää olla länsimaalainen, hyvin toimeentuleva, lottovoittona Suomeen syntynyt, hyvin ruokittu, yöt lämpimässä nukkuva, veroista, terveydenhoidosta, koulutuksesta ja siitä ettei kaupasta saanut xx tavaraa valittava ihminen Viimeksi tänään iski hirveä syyllisyyden taakka, kun luin hesarista Syyrian ihmisistä. Ja sitä ennen katsellessani televisiosta  Yhdysvaltojen  siirtolaispolitiikkaa. Tässä ohjelmassa oli kyseessä kiinalaiset. Vaikka sitten nekin hyvin kelpasivat, kun tuli toinen maailmansota ja Yhdysvalloista Kiinan "ystävä".

Perussuomalainen ajatusmaailma: Pikkusen kun pommittaa, niin heti pakkaavat riepunsa ja romunsa ynnä kakarat autonkotteroihinsa ja pystyttelevät hökkeleitä ympäriinsä ja sitten vielä valittavat, että on huonot olot. Olisivat pysyneet kotonansa. Kyllä siellä suurin piirtein muutama seinä vielä pystyssä on. Eikä oo meidän lapsia. 

Entäs jos joskus sattuu olemaan? Luuletteko, että tämä maailmankolkka tulee olemaan aina rauhassa. Katsokaapa ajassa taaksepäin. Ihminen ei koskaan opi. Ja vaikka oppisikin, raha tahtoo lisää rahaa. Eikä sillä ole väliä otetaanko se teidän, lastenne tai lastenlastenne selkänahasta.

Jos tähän maahan tulisi samanlainen tilanne kuin oli 1939 ja 1944, mihinkähän ne pakolaiset laitettaisiin.Olisikohan ne oikeita suomalaisia. Ryssiä ja vääräuskoisia ne talvi- ja jatkosodan ajan pakolaiset monen mielestä olivat. Veivät maat, naiset, työt ja leivän. Puhuivat omituista miesie kieltä ja tekivät ristinmerkkejä.

Minä meen tuntemaan syyllisyyttä ja häpeämään, kun eivät valtioiden johtajat ymmärrä sitä tehdä.  Ratsastellaan vaan valkosella orilla, maataan solariumin alla ja twiitataan. Ei kai ne kaikki edes tiedä missä Idlib on. 

Tiedättekö te? Lottovoittajat.

 

maanantai, 17. helmikuu 2020

Vanhemmuuden taakka.

Kun äiti pääsee tähän ikään, on aikaa miettiä vähän liikaakin.

Sitä miettii mielessään, onko ollut tarpeeksi hyvä äiti. Onko ollut tarpeeksi läsnä lapsille. Onko sillä merkitystä, ettei silloin 40 vuotta sitten tiennyt sitä, mitä nyt kerrotaan raskaana olevan syömisistä ja vitamiineistä ja kaikista muistakin asioista, joista nyt tulevia vanhempia varoitellaan ja suorastaan peloitellaan.  Puhumattakaan tähtikartoista ja horoskoopeista ym yliluonnollisista asioista.

Ne väärin tehdyt asiat oikein korostuvat miettiessä  ja hyvin tehdyt asiat haalenevat. 

Ja aina kun lapsille tulee vaikeita hetkiä elämässä, miettii johtuuko se kasvatuksesta vai äidin puuttellisista psykologian taidoista, joita ei osannut käyttää lasten ollessa pieniä. Vai yksinkertaisesta maalaiselämästä. 

Pitää lopettaa miettiminen ja keskittyä johonkin muuhun. Luojan lykky, että en ole yömurehtija. Kärsäkaapin ovi pysyy visusti öisin kiinni. Kärsäkaappi on yhdessä Pirkko Arstilan pakinassa. Ja hyvä pakina olikin.

Nyt keskitytään johonkin muuhun:

Vähän muutakin kuin kirpparikirjojen lisäksi. Jää nähtäväksi tuleeko monta neuletta tehtyä islannittain. Päätalon elämäkirja on yhtä paksu kuin kirjailijan tuotoksetkin....

20200212_130317.jpg

näillä mennään....

maanantai, 10. helmikuu 2020

Keitettiin hernekeittoa

oikein kahdella kattilalla. Toisen kattilan kannesta on jo aikoja sitten irronnut nuppi. Kun sitä kantta ja kattilaa niin harvoin käytetään, on se saanut olla nupitta.

Vaan ei ole enää. Mies värkkäsi siihen kunnon nupin. Ettei enää kävisi näin. Tässä kuvassa on jo tulisen vesihöyrykylvyn saanut peukalo paranemaan päin tai ainakaan se ei enää ole kiljuvan punainen.

Olisi tullut varmaan oikein kunnon vesikello, mutta pidin peukaloa  kylmässä vedessä niin kauan, että luulin sen jo irtovan, kun se tuntui ihan jäätyvän. 

Nyt palanut nahka alkaa irtoilemaan ja uusi kiljuvan punainen ja ohut nahka tulee esille. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan kestää paraneminen tässä iässä, kun kaikki on hidastetulla vaihteella.

20200209_191900.jpg

Ja mitä tästä opimme? Nupit kuntoon!