sunnuntai, 21. tammikuu 2018

Ei ole talvi

meitä kokonaan unohtanut. Lunta on sentään sadellut viitisen senttiä ja pakkanenkin kävi melkein miinus viidessätoissa asteessa.

Postintäti oli perjantaina palkattu päiväksi töihin suuren työvoimavajauksen takia. Ihan oli mukavaa ajella kauniissa talvisäässä tietäen, ettei maanantaina tarvitse töihin mennä.

tammikuu1.jpg

Muuten on aika mennyt niin nopeasti käsitöitä, saunaremonttia, koirien huoltoa tehden ettei tottakaan. Sukututkimuskin on jäänyt ihan hunningolle, kun on niin paljon kaikkea muuta.

Vihdoin sain kaikki langat selviteltyä säilytyslaatikoihin ja myös inventaario on tehty. Inventaarion tulos oli, että kaikenmaailman villa- ym lankoja on n. 20 kg.  Tekemättömiä kirjontatöitä löytyi 77 kaiken -näköistä ja kokoista. Kyllä on joku hamstrannut oikein kunnolla. Eipä tarvitse ostaa koko eläkeaikana ainakaan yhtään kirjontatyötä. Paitsi jos halvalla saa. Viimeksi sai 2,50 € kappale. Niitä kulkeutuikin sitten kotiin koko läjä.

Tässä on uusi kokeilu. Huovutetut pohjalliset. En usko, että ovat kovinkaan käytännölliset. Kokemuksen suhtkoht syvällä rintaäänella kerron, että ne tulevat rullaantumaan saappaan kärkiin lyhyen kävelyn jälkeen. Tosin ne ovat vielä kokeilemattomat. Toiveekkaasti tietysti ajattelen, ettei niin tule käymään. Niitä tehdessä ei tarvinnut ajatella mitään, kunhan kutoi sileää. Ja siitä tulikin  mieleen, että pitää keksiä joku kunnon työ olympiakisoja katsellessa.

pohjalliset.jpg

Jaa, mitäs tänään......

keskiviikko, 3. tammikuu 2018

Onkohan talvi

jotenkin unohtanut tulla. Orvokki, tosin ihan yksinäinen tapaus, kukkii

orvokki%20kukkii.jpg

Krookukset puskevat ylös maasta. Piti niitä vähän lehdillä peitellä, jos vaikka sattuisi talvi tulemaan.krookukset%20tammikuussa.jpg

Mies on nimennyt tontilla kasvavan erittäin leveän kuusen Tantaksi.

Joten saanko esitellä: Tantta

tantta.jpg

Uusi projektikin on alkanut uuden vuoden kunniaksi. Kunnianhimoinen tavoite on saada se valmiiksi tämän vuoden pukinkonttiin. Tässä vielä vaiheessa voin vilauttaa.

nukkekoti%201.jpg

Nyt harjoittelen eläkkeelläoloa ja yritän unohtaa millaista oli käydä töissä. On se ihme miten työn miinuspuolet niin helposti unohtuvat. Ihan muutamassa viikossa.

Kyllä niin maan perusteelliseti postin jouluapulaista keljutti, potutti ja otti päähän kun tuli edes luvattua töihin joulunalusviikoiksi. Se taas johtui siitä, että sovitun 6 tunnin sijasta, teki jouluapulainen muutamana päivänä puolta pitemmän päivän eikä  parin viimeisen viikon aikana päässyt yhtenäkään päivänä kuudella tunnilla.

Nyt tuntuu pikkusen siltä, että voisihan sitä ihan vähän.... Mutta pois se minusta!

Ai niin, sainpa siivottua kasvihuoneen joulun tekemisien jäljiltä ja aika innolla odottelen ensimmäisä siemenluetteloita.

Kunhan nyt ensin tulisi se talvi.

 

maanantai, 1. tammikuu 2018

Uusi vuosi,

uudet kujeet.

Perinteisesti uuden vuoden päivänä paistellaan nuotiolla makkaraa. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu kaikenlaisia talvia. Tänä vuonna meitä istui nuotiolla vain viisi, Esikoinen ja Vävy, pojanpoika ja me kaksi vanhaa jäkälää. Unohtamatta perheen nelijalkaisia, joista yksi osoittautui varkaaksi. Esikoisen lapsilla alkaa olla kaikilla omat menonsa, joten heitä näkee sillontällön, harvoin ja erittäin harvoin. Pojanpojat tässä pyörähtelevät aamupäivä- ja iltapäiväkahvilla. Ja kun vanhempi on saanut traktorikortin niin eihän tätä puolen kilometrin matkaa nyt kävellä.... No nyt poikettiin asiasta.

 

Aamulla saateltiin Kuopus kotimatkalle Puukenkämaahan. Tytär hoitaa sairaita aamuvuorossa, Poika ja Miniä touhuilevat kotona.  

Nuotio paloi hyvin ja Mies pisti makkaran kepin nokkaan ja siinä sitten hääräili kääntäen tikkunsa. Eipä mennyt montaa sekunttia, kun HerraLaarsson huomasi hetkensä tulleen ja nappasi makkaran tikun nokasta. Ja se kävi nopeasti. Mitäs oli niin hyvin tarjolla.  

Pyhät ovat menneet ja päästään arkisiin töihin, odotellaan lunta ja ,talvea ja kaikenaikaa valoistuvia ja piteneviä päiviä.

 

 

torstai, 21. joulukuu 2017

Nyt ei

työt eläkeläiseltä lopu! Satuinpa kirpparille kerrankin oikeaa aikaan.

ristipistoty%C3%B6t2.jpg

maanantai, 4. joulukuu 2017

Näin se maailma muuttuu!

Muutamia vuosia sitten päiväpostin huru-ukot marisivat, kun varhaisjakajat tulevat ja vievät heidän työnsä. " Ei saa enää sitten urakkaakaan tehdä , kun ne varhaisjakajat vievät leivänkin lasten suusta."

Tänään pomo soittelee ympäriinsä ja kyselee kuka ottaisi lisää vielä ylimääräistä. Ei kellekään kelvannut, " kun nytkin menee jo iltahämäriin. " Tosin iltahämärä alkaa nyt  jo hiipimään, kellon ollessa 15.40. Ja iltahämäriin taitaa jakajalla mennä, kun me juuri äsken saimme postin. Emmekä suinkaan ole piirin viimeisiä.

Eläkeläinen on nyt paikkaamassa suurimmassa hädässä. Jotenkin ei oikein hirveästi innosta, kun tuli opeteltua kotona oloa monta viikkoa. 

Joku iso(hölmö)pomo on keksinyt, että kun kerran suurin osa kirjeistä tulee ns. jakolaatikoissa jakojärjestyksessä niin annetaan olla siinä ja nypitään niitä jakaessa. Sitten on varsinainen posti ja tänään sen lisäksi vielä mainokset. Saattaa siinä postilaatikot kolista, kun jakaja kolmesta kohtaa ottaa laatikkoon laitettavaa. Postilaatikko pysähdykseksi on laskettu viisi sekunttia. Saattaapi siinä vähän enemmän aikaa vierähtää.  Eikä ajaessa saa postiin koskea.

Oli niin mukavaa jakaa aikaisemmin, kun kaikki kirjeet ja muut postit ja mainokset olivat yhdessä laatikossa. Ennen meni aikaa lajitellessa, nyt menee sama aika ja vähän kauemminkin  jakessa. Ainakin oli liikenneturvallisuus aikaisemmin huomattavasti paremmalla tolalla!

Kyllä ihminen on hullu! Kaikkeen sitä pitää itsensä sotkea! Onneksi tämä on vapaaehtoista hulluutta.