perjantai, 6. syyskuu 2019

Ja sitten

mietittiin uuden liesituulettimen ostoa. Netistä vähän etukäteen selailtiin ja katseltiin. Ja sitten niitä saikin katsella koko viikon minkä sivun hyvänsä koneesta aukaisi.

No joka tapauksessa. Ajettiin (siis vaimo) kaupunkiin, 15 km, ostamaan liesituuletinta. Paikallisesta Rautakaupasta löytyi tasan yksi kappale sopivaa mallia. Sekin jökötti seinällä mallikappaleena. Kelpasi kyllä ja tuttu myyjä vielä laski kunnon alennuksen. 

Sieti laskeakin, koska liesituuletin aiheutti paljon harmaita hiuksia ja vaimon hermostumisen.

Siispä parin päivän päästä liesituuletinta hakemaan. Ei sitä ihan samana päivänä sentään seinältä alas ehditty ruuvata. Vaimo haki.

Miehellä oli niin paljon töitä liiterin välikaton laittamisessa, ettei ehtinyt liesituuletinta paljoa vilkaista ennenkuin tänä aamuna, kun sitä alettiin asetella paikoilleen.

Siinä vaiheessa kun liesituuletin oli jo seinässä, huomattiin, että  reiästä, josta pahat käryt menee mailmalle, puuttui osa. Se on varmaan kaupassa. Vaimo hakemaan. 15 km. Sieltä se löytyi hyllyn alta. Vaimo takaisin. 15 km.

NO.

Osa oli oikea, mutta reikä suurempi kuin edellisessä tuulettimessa. Olisi pitänyt osata ostaa muuntoliintin , jotta putki olisi sopinut reikään. 

Tässä vaiheessa vaimo hermostui. Mies ajoi kaupunkiin sitä ostamaan.

Liesituuletin nököttää paikoillaan ja toimii hyvin. Tosin sen takia on ajettu 120 km

 

tiistai, 3. syyskuu 2019

Miten hemmetin

vaikeaa voi olla yhden pytyn kannen ostaminen.

On se.

Ajetaan (siis vaimo ajaa)  lähimpään rautakauppaan (15 km). Etsitään myyjä kolostaan ja ihmetellään kansia ja hintahaitaria ja reikien väliä.

Ajetaan takaisin kotiin ja mitataan uudestaan. Ajetaan ( vaimo taas) parin viikon päästä kaupunkipahaseen taas, kun sattuu muutakin asiaa olemaan. Päätetään, ettei meidän pytty tarvitse yli viidenkympin kantta. Eli ostetaan se halvempi versio.

Jossa sitten onkin ruuvit tappien sijaan. Sentään reikien väli on oikea. Mies etsii paikasta nimeltä jemma erinäisiä tavaroita ja tekee taikansa ja vot, kansihan on kuin pytylle tehty. Eikä mennyt kuin tunti.

Tähän episodiin liittyi vielä Plastic Paddingin ostaminen. "Se sellainen pahvirasia....." No semmosta pahvirasiaa ei sitten löytynyt  ja myyjä esitteli sieltä Tokmannin hyllystä sitä ja tätä ja tuota ja vaikka mitä Paddingia. Kaksi purkkia toin kotiin ja Mies sanoi, että ihan hyvä... Kun ei vissiin muutakaan uskaltanut sanoa. Sen verran jo hermostutti kaupassa kävijää.

Kierrätyskeskuksesta löytyi iso pino kankaita kolmella eurolla.....

Mutta kirkonkylän osuuskaupasta ei löytynyt tattirisottoon kunnon parmesanjuustoa. Piti ostaa valmiiksi raastettua. Eikä Fazerin kauraleipää. Sitä kuulemma tilataan kauppaan kaksi kappaletta päivässä. 

Risotto oli kaikesta huolimatta hyvää....

 

perjantai, 30. elokuu 2019

Melkein taivas

Tyttären kanssa käytiin Salossa ompelukoneostoksilla. Vihdoinkin on minun käsityöhuoneessa kunnollinen ompelukone, eikä mitään kuudenkymmenen euron pilipalivehjettä!

Ja mitä huomasinkaan matkalla:

20190829_103715.jpg20190829_103740.jpg

Tänne  ennen joulua vielä, vaikka entisetkin langat huutavat laatikossa. Aivan ihania lankoja vaikka millaiseen käsityöhön.

Tällä hetkellä Novitan Rullasta tulee torkkupeitto tai pari polvenlämmitintä. Kohta kolmekymmentä isoäidinneliötä on jo valmiina ja lisää tulee .....

Ihanaa olla oikeasti eläkkeellä....Kiirettä pitää......

keskiviikko, 21. elokuu 2019

Kyllä heräsi

koko talo viime yönä, kun palovaroitin alkoi huutamaan 02.30. HerraLarrsson meni ihan sekaisin ja allekirjoittaneen sydän hyppeli pitkän aikaa.

Mikään ei haissut, eikä savua näkynyt. Mies nappasi varoittimen pois katosta ja meteli hiljeni.

Aamulla sama meteli. Mies sanoi, että varoitin alkoi kiljumaan, kun hän avasi ulko-oven ja sieltä tuli raitista aamuilmaa.

Meillä taitaakin olla raitisilmavaroitin....

lauantai, 3. elokuu 2019

Postintäti tuli

järkiinsä ajaessaan viime viikolla postia, tehdessään kolme 11 tuntista päivää, yhden lyhemmän, kun tuli pelkät sanomalehdet ja sairastettuaan yhden päivän kuumuuden, ylirasituksen, liian vähän juomisen, kuuden tunnin autossa istumisen, työkaverin  marmatuksen ( jota pitänee yrittää ymmärtää työkaverin armeijataustan vuoksi) ja yleisen stressin takia. 

Ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun olin kipeä.

Siinä torstaina ajellessa, ajattelin, että hullu olen. Yhtä hyvin voisin olla kotona haahuilemassa tai jopa tehdä jotain kivaa. Ja päätöstä ei ollut vaikea tehdä. Päätin, että nyt riitti. Sen yhden päivän ensi viikolla vielä teen, kun olen luvannut, mutta sitten riittää.

Ei ollut vaikeaa soittaa perjantaina esihenkilölle ja kertoa päätös. Esihenkilö sanoi, että ihan oikea ratkaisu. Postin uudistusten takia on esihenkilökin irtisanottu. Työvelvoitetta on vielä pari kuukautta jäjellä. 

Posti on aikamoisessa myllytyksessä eikä ylitöitäkään saa tehdä kuin pätevästä syystä. En tiedä sitten mikä on pätevä syy. Minusta se, että postit jaetaan. Kai se sentään on Postin tehtävä. Viime viikolla jäi useampana päivänä toimipisteen postia jakamatta. Kolmena päivänä oli minulla mainokset, tarkoittaa että pysähdyin n. 450 kertaa reitillä, oli sitten asiakkaalle muuta postia tai ei. Reitti jota ajoin sisältää kaupunkiosuuden ja sitten maaseutua yhteensä n. 115 km. Lisäksi on ympätty tähänkin piiriin  "kesäpiiri", tässä tapauksessa kolme- neljä kerrostaloa, 11-14 rappua, kolme kerrosta, ilman hissiä. Jos vielä ne olisin joutunut jakamaan, olisi työpäivälle tullut pituutta 12 tuntia. Toisaalta, ehkä olen liian tunnollinen jakaja  tarkistamalla vielä laatikolla, että oikea ihminen saa varmasti oikean postin ja että mainoksen jaetaan jokaiselle. 

Kotona ei tarvitse stressata yhtään mitään eikä tunnollisuudellakaan ole niin väliä

Luoja, että helpotti !!!