Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


tiistai, 8. syyskuu 2020

Päivähoitokoiruus

tai ei se mikään päivähoitotapaus enää ole, kun se kerran asustaa meillä pysyvästi.

No joka tapauksessa olimme sunnuntai-aamuna pikku lenkillä, kun alkoi kuulua valitusta ja Nanna tuli takatassu pystyssä. Ja voi sitä valituksen määrää! Yritin katsella olisiko jalassa jotain, mutta ei mitään näkynyt. Kannoin sitten koiran sisälle ja valitus jatkui ja kolmella tassulla mentiin kohtalaisen kovaa. Ja valitus jatkui. Minä pelästyin, että nyt meni lonkka vähintään sijoiltaa, kun sellainen huuto oli. Sillä kun on yliliikkuvat nivelet.

Onneksi eläinlääkäri päivysti lähistöllä. Koira autoon kaikkine risuineen ja sammalineen. Pyllykin oli kakassa.

Pikkusen aikaa eläinlääkäriä odoteltiin. Kannoin Nannan sisälle ja laskin sen sitten sylistä lattialle, että eläinlääkäri näkisi vian. Ja katso! Koira kulki iloisesti neljällä tassulla, eikä valituksen sanaa. 

Tassua kuitenkin tutkittiin ja tultiin siihen tulokseen, että tassu pohjaan polkuanturan väliin oli pistänyt joka neulanen tai risu tai kusiainen purrut.

Eläinlääkäri aikansa katseli Nannaa ja sanoi, että nyt laihdutuskuurille koko koira. Ja piti pitkän puhuttelun. Olen vakaasti sitä mieltä, että Nanna ymmärtää puhetta tai ainakin lyhyitä lauseita. Sen verran se otti nokkiinsa ja oli koko loppupäivän kuin draamakuningatar. Tai sitten se ei tykännyt selällään olosta vaahtomuovikourussa ja vielä tonkivat paikkoja ja mittaavat kuumetta.

Minä sitten puolestani pidin Miehelle pitkän puhuttelun ja siitähän meille melkein tuli riita. Vähän jo ääntä korotettiin. "Joo joo eläinlääkäri sanoi. Ja mitä se nyt muka jos vähän antaa ylimääräistä! Ja näissä makupaloissa ei ole yhtään kaloria..." "Niin mutta kun eläinlääkäri sanoi." "Joo joo lopetetaan sitten tässä syöminen..." "No ei sinun tarvitse lopettaa, mutta koiralle ei saa antaa, ei keksiä, ei munkkia, ei kinkkua, ei juustoa, ei makupaloja!"  "Puhinaa..."

Olipa Miehelle vaikea paikka, ettei saa antaa mitään ylimääräistä. Vaan se mitä on aamulla kaadettu kippoon. Kaikki mitä päivän mittaan annetaan, annetaan kiposta ja loppu on sitten iltaruokaa. 

Luulenpa, että tämä on MIehelle paljon vaikeampaa kuin koiralle. Pikku Nanna on Miehen silmäterä ja aurinko ja kuu ja tähdet.

20200329_130126.jpg

 

lauantai, 5. syyskuu 2020

Aika kuluu

eikä sitä takaisin saa. Jos edes kymmenen vuotta saisi kelloa käännettyä takaisin päin tai kaksikymmentä.

Tekisinkö asioita toisella tavalla. Varmasti. Joitakin asioita jättäisin tekemättä ja joitakin asioita muuttaisin ja joitakin uusia asioita tulisi listaan. Nyt kello tikittelee jo iltapuolta. Paljon asioita haluaisin vielä tehdä, mutta ikäbonukset hieman rajoittavat tekemisiä. 

Lastenlapsista parhaiten huomaa ajan kulumisen.Tyttären lapsista vanhin on  26 ja elämän suunta alkaa olla selvillä, ainoa tyttö koko sakissa on jo valmistunut ammattiinsa ja on monta vuotta asunut omillaan. Seuraava kokeilee siipiänsä opiskelumaailmassa ja omassa asunnossaan. Pojanpojat pyörivät kotinurkissa, toinen valmistui ammattiinsa keväällä ja toinen vielä kuluttaa koulunpenkkiä. Vaikka tämä nykyaikainen opiskelu on jotain ihan muuta kuin silloin "vanhoina hyvinä aikoina"

Tällä opiskelumetodilla voisi  meikäläinenkin opiskella. Historiaa ehkä, venäjää, käden taitoja. Ihan meinaa innostus yllättää!

Voi hitsiläinen.

 

lauantai, 1. elokuu 2020

Maailman menoa

on tältä samalta paikalta seurailtu jo paria vuotta vaille viisikymmentä vuotta. Se on ihmisen elämässä aika pitkä aika. Vaikkakin on hujahtunut perheen ja työn parissa liian nopeasti. 

Aikoinaan kun tähän muutettiin, ohi kulki hiekkatie, jossa autoja ajeli hyvin harvakseltaan, muutama kymmen pahimpaan ruuhka-aikaan,  bussi kolmasti päivässä molempiin suuntiin.Eikä juurikaan sorkkaeläimiä näkynyt. 80-luvulla tietä oiottiin ja se asfaltoitiin. Ja siitä alkoi liikenteen kasvu. 

Tänä armon vuonna 2020  liikenne on 100-150 autoa tunnissa, talvella hieman vähemmän,  rautarekkaa ja muuta rekkaa, traktoreita näin kesäaikaan ihan kiitettävästi. Moottoripyöriä liikaa. Bussi kulkee koulupäivinä 08.15 ja 15.30 takaisin. muutamia pyöräilijöitä uskaltautuu vielä, mutta meikäläinen ei enää tällä tiellä uskalla pyöräillä. Puutarhan vakituinen puutarhuri taitaa pyöräillä töihin vuoden ympäri kirkonkylältä Puutarhalle, n. 8 km suuntaansa, vaikka nykyään taitaa huristella sähköpyörällä. Peuroja, hirviäkin jopa, näkyy ihan pihapiirissä. Ja pelloilla suuria laumoja. 

Kesämökkiläisiä on paljon,samoin turisteja. Puutarhan ja muidenkin viljelijöiden traktorit ajavat kiitettävästi. Ja kun ukkosen kaltainen kumu alkaa kuulua, on paras pysyä tieltä pois. Silloin tulevat kuolemaahalveksuvat motoristit. Tässä kuudenkympin rajoitusalueella pahimmat nopeudet ovat pitkälti toistasataa. Autoilijat suht kiitettävästi noudattuvat suurin piirtein nopeusrajoitusta ja jopa jotkut motoristit. Peurakolareita tässä sattuu kuukausittain. Ja koko kaupungin alueella niin paljon, ettei se ole uutinen paikallislehdessäkään enää.  

Pahimpaan aikaa perjantai-iltapäivästä iltaa ja sunnuntai iltapäivällä on ihan turha yrittää puhua pihalla, jos toinen on muutaman metrin päässä. Huutamaan joutuu.

Parhaamme mukaan ollaan  yritetty  kasvattaa mahdollisimman paljon puustoa talon ja tien väliin. Kun tien toiselta puolelta hakattiin aukoksi iso metsä, kaikuu meteli vielä kovemmin.

Jos olisi rahaa, en olisi näin vanha enkä olisi tätä puutarhaa 40 vuotta kasvattanut, muuttaisin ihan varmaan syvälle metsään. 

 

 

 

perjantai, 3. heinäkuu 2020

Kaikenmaailman

pilkun ym. ynnääjiä.

Milloin on kysymys eskimojäätelöstä tai geishasuklaasta tai turkkilaisesta jogurtista ja nyt naisten kuukautissuojista.

Luulisi olevan tässä maailmassa olevan muitakin asioita huolehdittavana kuin naisten kuukautissuojat. Tai siitä, että niitä mainostetaan vain naisille ja joku naisimmeinen tästä miehen ihmettelystä otti  herneet nenäänsä. Tai oikeammin kuukautissuojayhtiön vastauksesta.

Ei pitäsi lukea kaikenmaailman iltalehtiä. Menen leipomaan sen sijaan mansikkaviinereitä. Vai saakohan sanoa mansikka.

 

 

keskiviikko, 6. toukokuu 2020

Juu täällä ollaan

vielä. 

Kiire on, kevät tulee!

Kevääseen kuuluu aina puiden teko. Välillä sujuu paremmin ja sitten ei. 

Mies jätti sormensa johonkin väliin, mutta onneksi ehti tempaista käden  pois ennenkuin tuli sormen päätön. Sitten olikin puuhommat tauolla pari kolme viikkoa.

20200320_110124.jpg

20200327_093917.jpg

20200326_173431.jpg

Sillä välin kasvihuoneessa.

20200504_140024.jpg

Perennapenkit on miltei läpikäyty. Pylly pystyssä, kun ei muuten taivu. Joten on ainakin takareidet saaneet venytystä. Ja kun ei juuri mitään raaski heittää pois, on perennoja ruukutettu runsain määrin. Samettikukat on koulittu ja auringonkukat  kasvavat. 

Ja kuten olen joskus aikaisemmin todennut. Pitäisi kai alkaa viljelemään vuohenputkea. Ei tarvitsisi hoitaa. Kyllä kasvaa. Joskus ennenmuinoin taimistot viljelivät kirjavalehtistä vuohenputkea myyntiin. Monikohan otti tuon kauniin perennan puutarhaan ja puhui sitten myöhemmin rumia.

Kun nyt ovat nämä hyönteishotellit niin kovaa huutoa niin tottahan meillekin.

20200504_141155.jpg

20200504_123502.jpg

Tyhmää kun valokuvat ovat niin isoja. Kai ne jostain saisi pienennettyä, mutta nyt ei ehdi...