Mikä lie

syysinnottomuus iskenyt.

Aina olen ollut syysihminen. Tykkään niistä syksyn synkän hetkistä ja näistä päivänpaisteisista ja tuulisista päivistä. Mutta nyt mitään en saa aikaiseksi. Aika menee lehtien lukemiseen, netissä pyörimiseen ja yleiseen haahuiluun. Päätän kyllä joka aamu, että tänään teen sitä ja sitä, mutta kun ilta tulee huomaan, että olen tehnyt siitä "sitä" vain s-kirjaimen. Eli ruokaa on pakko laittaa, muuten Miehestä tulee kiukkuinen.

Ja sitten tulee pohdittua kaikenmaailman asioita. Alkaen kansanedustajien palkankorotuksista maailman nälänhätään ja kaikkeen siltä väliltä. Loman jälkeen ei töihin menokaan huvittanut. Olisi ollut mukavaa haahuilla edelleen kotona.

Minuun on vissiin iskenyt 50+ masennus. Ja saamattomuus. Joka on ollut kylläkin jo pitempiaikaista, ettenkö sanoisi vuosikymmeniä jatkunut.

Salaisesti odotan eläkkeelle pääsyä, asuntoautoa ja kiertelyä kotomaassa. Valitettavasti näyttää siltä, että töitä on jatkettava vielä 7 vuotta 1kk 1 pv - lomat. Ja ehkäpä vielä pitempäänkin jos maamme viisaat saavat eläkeikään korotuksen. Ja sitten varmaan jo ymmärränkin kuolla pois rasittamasta yhteiskuntaa ennenkuin muutun sen hyödyttömäksi jäseneksi ja taakaksi veronmaksajille. Tai ehkäpä varhaiseläkkeelle lähtö tulee pikemmin kuin arvaankaan. Kuka niitä Itellan meininkejä tietää.

Tai jospa sittenkin olisin niin paha ja ilkeä ihminen ja eläisin 100- vuotiaaksi. Ihan kiusallani. Hitsi, se juttuhan oikein piristää .

Ja sitten tähän loppuun jälleen oikeat piristeet.

Taitaa jo matka painaa Lassia.