sunnuntai, 18. huhtikuu 2021

Jokkis 2021

Jokkista ja muutakin autourheilua Nuoremman ja Vanhemman kilvanajajan seurassa, voi seurata tästä blogista sivulta "jokkista ja muutakin autourheilua 2021"

sunnuntai, 18. huhtikuu 2021

Huh huh huhtikuuhan

se jo on puolessa välissä ja eläkeläinen on ihmeissään, että mihin sillä ajalla niin kiire on.

Talvi on sujunut erittäin hyvin sukututkimuksen parissa ja muutamat villasukat olen joutessani kutonut . Ja yhden kirjoneulepuseron.

Täytyy kyllä sanoa, että pikkusen alkaa tökkimään tämä tauti. Rokotuksenkin jo tuikkasivat maaliskuussa eikä ole veritulppaa näkynyt eikä kuulunut. No rokotuksesta huolimatta kaupassa käydään pikaisesti tai siis minä käyn. Mies ei poistu kotoa kuin erittäin pakottavissa tapuksissa. Näitä on esim. se, ettei vaimo suostu menemään rautakauppaan saamaan huonoa palvelua. Eikä varaosakauppaan, kun ne siellä toisinaan tietävät paremmin kuin vaimo, joka puristaa varaosaa kädessään ja sanoo, että tämmönen. Väärän kuitenkin antavat.

HerraLaarrsson on leikattu kesäkarvaan. NeitiSievänen sinnittelee sydänvaivansa ja yskänsä kanssa. Eikä suostu suosiolla turkinhoitoon eikä kynsien leikkaukseen. Kyllä olisi kolme kättä hyvä olla olemassa taas! Yhdellä kun pitelisi kiinni niin kahdella voisi työskennellä. Mutta ei. Hoito menee niin, että allekirjoittanut makaa koiran päällä, pitää toisella kädellä vielä kiinni, ettei koira pääse karkuun ja toisella kädella leikkaa mistä saa leikattua. Kynsien leikkuu käy astetta paremmin. Ei se niin tyhmä ole, etteikö huomaa, että kummasti on mukavampi kävellä, kun on lyhyet kynnet. Lisäksi Neiti on kuuro ja luultavasti hieman dementoitunutkin. Haukkuminen sentään sujuu entiseen malliin. 

Puutarhassa kohta kukoistavat syksyllä istutetut sipulikukat ja sitten alkaakin varmaan se rikkaruohoralli.

Ja aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.

keskiviikko, 3. helmikuu 2021

Eläkeläinen on

viime aikoina käyttänyt  runsaasti terveyspalveluja.  Hammaslääkäriinkin pääsi vuoden odottelun jälkeen. Pitää kyllä sanoa, ettei kannata puhua hammashoidosta nyt ja silloin kun olin koululainen. Nyt ei tarvitse hammaslääkärin puudutusainetta säästellä. Kai silloin ennen muinoin pääteltiin, ettei lapset tunteneet kipua. Tai ei välitetty.

Joulun jälkeen alkoi eläkeläisen rintaan sattumaan ja hengästytti jo pienikin kävely, silmissä tuntui olevan saharan hiekat, vatsakin oli kipea silloin tällöin ja sydän muljahteli.

Harkitsi eläkeläinen terveyskeskukseen menoa, mutta päätyi kuitenkin yksityiselle, sinne kun pääsi melkein heti. Otettiin sydänfilmi ja verta monta putkea ynnä kiellettiin toistaiseksi lumityöt.

Soitti sitten terveyskeskuslääkäri yhdestä verikokeesta, joka oli otettu asianomaisessa (terveyskeskuksen) laboratoriossa.

Oli tohtori vihainen, kun reseptiä siellä uusitaan ja yksityisellä käydään.. Eipä huomannut eläkeläinen sanoa, että sieltä se lääkekin terveyskeskuslääkärin toimesta  määrättiin 30 vuotta sitten. Ihmetteli tohtori sitten, kun ei mitään merkintöjä löydy heidän papereistaan. No ei kai löydy, kun en ole siellä kymmeniin vuosiin käynyt. Työterveyslääkärikin on ollut yksityisellä lääkäriasemalla 20 vuotta. 

Sanoi eläkeläinen terveyskeskustohtorille, että oikein mielelläni tulee terveyskeskukseen asiakkaaksi. Alkoi silloin tohtori sanojaan perumaan ja tuumi, että tänne ei oikein tahdo saada aikoja.

Pitää varmaan varmuuden vuoksi tilata aika. Sen varmaan saa ennen ensi syksyä.

 

keskiviikko, 20. tammikuu 2021

Eläkeläisen

kevätmasennus on kai nyt iskenyt etuajassa.

Ei huvita käsityöt, ei huvita lukeminen, ei oikein huvita sukututkimuskaan. Sen sijaan huvittaisi syödä Fazerin Sinistä urakalla. Ja nukkua. Ja kyllä sitä nukutaankin, vähintään 10 tuntia vuorokaudessa.

Eikä puhelin suostu siirtämään kuvia.

Ja miksei joku ihminen voisi olla kuin karhu?

maanantai, 18. tammikuu 2021

No niin,

tulihan sitä lunta sentään ja pääsee lapset hiihtämään. Ja miksei aikuisetkin. Täällä periferiassa tosin saa itse kahlata ladut Onhan toki kirkonkylässä kyläyhdistyksen kilometrin pituinen latu läytettävissä. Ja kaupunki on myös tehnyt latuja tärkeämmille ihmisille kuin tämän kirkonkylän asukkaat.

Tässä tulee nyt se ilmastokysymys taas. Kun meitä fossiilisilla polttoaineilla ajavia syyllistetään ilmaston lämpenemisellä niin ei kai sitä nyt autolla pariakymmentä kilometriä ladulle kukaan vihreästi ajatteleva aja. Vai? 

Turha tässä kitistä. Minä en ole hiihtänyt sen jälkeen, kun Mies osti minulle uudet sukset ja niillä ei pysynyt edes tasaisella maalla pystyssä. Sitä ennen hiihdin isän minulle joululahjaksi v. 1968 ostamilla puusuksilla. Ja hyvin kulkivat. Mies veteli tervaa pohjiin ennen hiihtokauden alkua. Porukalla kahlattiin ladut ja hiihdettiin joka päivä, jos sää salli.

Kerran äiti (allekirjoittanut) näytti miten mäkeä lasketaan. Tein sellaisen kuperkeikan, etten tiennyt vähään aikaan miten päin maa makasi. Komeat oli mustelmat. Ihme ettei jäseniä katkennut.

Voi niitä aikoja.