tiistai, 19. heinäkuu 2022

Finemoon Morning Glory

14.12.2006-19.7.2022

Meidän Lilli, myös NeitiSievisenä tunnettu, viilettää sateenkaaren tuolla puolen.

IMG_0212.jpg

 

 

 

sunnuntai, 17. heinäkuu 2022

Tämä kevät

ja kesä tähän asti on mennyt lähinnä surutyötä tehden. 

Kaikki puutarhatyö laahaa hitaasti runsain määrin perässä. Avomaankurkutkin istutettiin vasta juhannusviikolla. Porkkanamaa kasvaa terhakkaasti rikkaruohoa ja juuri tänä vuonna valittu kasvupaikka nenättiä. Kiitos entisen työpaikkani, josta nenätti kulkeutui kasvien mukana. Samoin kuin karhunköynnös. Joka onkin lupiinin kaltainen leviäjä.

Vielä pahemmin kuin muina vuosina on päivät pelkkää haahuilua ympäri puutarhaa. Silma näkee, mutta aivot ei halua kumartua kitkemään kukkapenkkejä. 

Kuolinpesän siivous ja selvittely ottaa sielun voimille ja kaikennäköiset ajatukset valtaavat mielen iltaisin ja unet öisin. Ja kuitenkaan en luojankiitos ole edes perikunnan jäsen. 

Miestä surettaa kotipaikan tila ja se, että järjellä on siivouksessa suurempi osa kuin sydämellä. Nyt kaikki mitä sinne on 80 vuotta kerätty, siivotaan nuoremman polven ansiosta pois. Sinne menee vanhat lehdet ja vaatteet, nippelit ja nappelit, laatikot tyhjennetään, ja komeroiden sisällys tutkitaan ja karsitaan rankalla kädellä. "Mitähän setä on tälläkin tehnyt?"

Vanhat paperit ja pieni osa kirjeistä on sentään nyt tallessa. Ja valokuvat. Mies sanoi, että vintillä oli satoja kirjeitä 40- 70 luvuilta. Entinen anoppi pisti niistä suurimman osan roviolle apen kuoltua 1981. Vain kaiken tavaran alla olleet säästyivät.

Siihen tulokseen olen tullut, että kaikenlaisen tavaran kerääminen on aivan turhaa.  Millä on merkitystä minulle, ei välttämättä merkitse mitään lapsille tai lastenlapsille, kun se päivä tulee, että  kuolinpesän siivous on ajankohtaista. Mitä vähemmän jaettavaa, sen parempi. 

Ja mitään et tästä maailmasta mukaan saa.

" Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole."

perjantai, 11. maaliskuu 2022

korona on

vissiinkin jo melkein mennyt menojaan, kun ei tämän alan asiantuntujat ole jakaneet asiantuntemustaan vähään aikaan. Koronan vielä riehuessa valtoimenaan joskus ajattelin, että ei omilla aivoilla saanut ajatella ollenkaan.  

Nyt sen sijaan on löytynyt rakkaasta kotimaasta sotilasalan asiantuntemusta suuressa määrin. On vaikka minkälaista puolustusvoimien,  maanpuolustuskorkeankoulun, reserviläisyhdistysten, ulko- sisä- valtionvarain- ym ministeriön asiantuntijaa. Lisäksi yliopistojen ym kiertokoulujen asiantuntijat. Myös iltapäivälehdillä on omat asiantuntijansa.

On jäänyt vähän vähemmälle kirjoitukset karmeista tapahtumista  kuten "ampiainen lensi Timo Soinin mehulasiin"

Olisitteko koskaan voineet kuvitella, että Euroopassa riehuu sota, ei kun pelastusoperaatio , jossa siis pelastetaan ukrainalaiset natseilta. Kovaa hommaa tuo pelastustyö. Ja kun pelastettavat pistävät vieläpä kampoihin.

Ei ole Vladimirilla ollut kunnollista asiantuntijaa vaan joku trolli kuiskuttelemassa korvaan. Jos olisi ollut kunnollinen asiantuntija, kaikki eläisivät tässä maankolkassa edelleen kaikessa rauhassa, motkottaen bensan hinnasta joka olisi n. 1,60€ / l. Ja euroopan vilja-aitassakin aloiteltaisiin kohtapuoliin kylvötyöt eikä keräilemään maamiinoja pelloilta.

Vaan mistäpä minä mitään tiedän, äiti, mummi, isomummi ,vaimo, evakon lapsi ja kohtalaisen huono kokki..

Ottaa vaan pannuun. Suomeksi sanottununa vituttaa niin että itkettää.

 

 

 

keskiviikko, 9. maaliskuu 2022

joka rakastaa

se kurittaa. Väittää raamattu.  Riittäisi siltä rakastajalta vähempikin kuritus.  

 

 

keskiviikko, 9. maaliskuu 2022

elämä jatkuu

vaikkei samanlaisissa tunnelmissa kuin kuukausi sitten. 

Kriisikaappi on täytetty, autolla liikkumista vähennetty entisestään ja ajatukset ovat liikkuneet vähän pitemmällä Euroopassa.

Olen iloinen, ettei Karjalassa syntynyt ja sieltä kaksi kertaa lähtemään joutunut isäni ole näkemässä tätä sotimista. Isä olisi surrut syvästi ukrainalaisten kohtaloa. Hänen sukupolveensa on ja oli jäänyt suuri epäluulo venäläisiä kohtaan, ei kansaa vaan sen johtajia kohtaan. Elinaikanaan isä kävi monta kertaa Karjalassa niin entisillä kotikonnuillaan kuin myös Pitkärannassa ja venäläiset ystävät kävivät isän luona vastavierailulla.

Isälläkin oli pahanpäivänvara. Laarillinen vehnää siltä varalta, että jotain sattuu. Olen muuten huomannut, että itkuperinne myös siirtynyt vahvana isältä tyttärelle. 

En enää usko, että jumalaa olemassa: ei allahia, ei buddhaa, ei jeesusta, ei metsänhenkeä. Jos kuitenkin jostain ihmeellisestä syystä olisi, on se varsin sadistinen ja vittumainen olento.  Jos olisi jumala niin on varmaan myös saatana vai millä nimellä sitä kutsutaankin . Se joka vasta ihmisen kuoleman jälkeen heittääntyy sadistiksi. Tiedättehän sen jonka kerrotaan heittävän ihmisiä tuleen ja pistelevän heinähangolla. Ennenvanhaan se kuulemma viskeli  kastamattomat lapsetkin sinne.

Pyydän anteeksi kaikilta, jotka kaikesta huolimatta uskovat. Onhan se jonkinmoinen lohtu sekin.