että aamulla soi puhelin. 

Siinä sitten perheneuvottelun  ja erinäisten tekstiviestien jälkeen lupauduin jakamaan puolet pitkästä maaseutupiiristä. Mies ei ollut ollenkaan iloinen, mutta toipunee sentään muutaman hillomunkin voimin. Kunhan tulee metsästä  kotiin.

Kyllä kaikenmaailman taudit näkyvät taas jyllävän urakalla työpaikalla. On flunssaa ja mahatautia, selkäkipuja, polvioperaatiota ym. ja muutama taitaa olla lomallakin.

Kyllä näitä pieniä kyläteitä ajellessa loma muistuukin mieleen. No eipä hätä ole tämän näköinen. Tämä tie on sentään "hiekoitettu". Kevät tässä koittaa itsekullekin ja eiköhän kuukauden päästä voi jo ajella kovempaa kuin kolmeakymppiä.

Pojanpojat lähtivät Kuopioon jokkiksen talvimestaruuskisoihin. Mummikin olisi voinut lähteä. On jäällä ajamisesta sen verran kokemusta tullut.

 Herran aurinko paistaa tänään ihanasti niin hyville kuin pahoillekin. Taidanpa mennä nuuhkimaan, joko kevät tuoksuu. Jossain on jo nähty kiurujakin. Meilläpä oli peipposia tammikuussa ruokintapaikalla. Enää ei ole niitä näkynyt, joko ne muuttivat mielensä ja lensivät etelän suuntaan tai sitten pakkasukko pani niskat nurin.

Nyt aletaan pikkusen jännäämään Kuopion kuulumisia viikonlopulta.