on minun leipomuksissani, kun ne eivät koskaan ole ohjeen kuvan kaltaisia. Ehkä vika on siinä, ettei tällä kertaa sattunut olemaan kaapissa ruskeaa ruokosokeria. Sen sijaan käytin fariinisokeria

Hyvältä maistui kuitenkin. 

Tässä on nyt kolmena päivänä kuunneltu ja katseltu itsepäistä sinitiaista, joka hyppii ja koputtelee olohuoneen ikkunaa. Kohta sillä raukalla ei varmaan ole nokkaa ollenkaan. Sellainen koputtelu nytkin kuuluu. Luuleeko se näkevänsä kilpakosijan ikkunassa vai onko se kosiskelureissulla. Vai onko se menettänyt partnerinsa. Liiteristä nimittäin löytyi kuollut sinitiainen. Oli lentänyt päin ikkunaa.

Onpa nämä kuvat suuria. No olkoot. Ei tässä nyt kauheasti ehdi etsimään sitä kohtaa mistä niitä saa pienemmäksi. Tomaatit odottavat istutusta, samettikukat koulintaa ja kaikenmoista muutakin työtä on jäänyt rästiin. On näet postintäti ollut muutaman päivän töissä ja huomennakin pitäisi mennä. Eilen aamulla ei tarvinnut odottaa edes kellonsoittoa heräämiseen. Koputteleva sinitiainen hoiteli sen homman. Se aloitti jo viideltä.

Ihana päivä tulossa. Tosin täällä rannikolla ei paljon istuskella, viileä merituuli pitää siitä huolta. Jostain syystä se on alkanut viime vuosina puhaltaa tähän pihalle entistä voimakkaammin. Syynä voi olla se, että lähistölle on valtavia aukkohakkuita. Ja vaikkeivat ne ihan vieressä olekaan niin vaikuttavat varmaan pienilmastoon.