tapahtuu mitä hyvänsä.

Suuresti odotattamani aika koittaa jälleen ja kohta saan alkaa toden teolla puutarhan hoitoon. Joka koostuu suurelta osin katselusta, haahuilusta, nyppimisestä ja keinussa istuskelusta. Se tuottaa niin suurta nautintoa, että talvi unohtuu tyystiin.

Tomaatit kasvavat hyvää vauhtia ja kun sain sen verran aikaisiksi, että hankin kasvivalon. Kerrankin satuin kirpparille oikeaan aikaan. Sieltä löytyi sopiva lampunkupu. Vinttikammarissa kasvaa lobeliat, tuoksupieluksia ja revonhäntää. Revonhännän punaisen lajikkeen siemenet taisivat olla hieman vanhoja. Niistä iti vain kaksi.

Tomaatit ovat jo niin isoja, että ovat saaneet tukikepeikseen omenapuun leikkauksista jääneitä oksia ja osa löysi kodin Esikoisen luona.

Varma kevään merkki on myös koirankarvanleikkauspäivät. HerraLaarrsson on ollut pöydällä jo kahtena päivänä ja on aika muotopuolen näköinen , kun yksi jalka, rinta ja toinen puoli persauksesta on vielä leikkaamatta. Ei jaksa emäntä eikä koira pitkää sessiota. NeitiSievästä ei ole vielä saatu napattua. Se onkin sitten oma lukunsa se turkinhoito. Emännällä pitäisi olla kolme kättä. Yksi käsi koiran pitelemiseen, ettei se karkaa ja kaksi kättä työskentelyyn. Pikkuisen ja pahaäänisen karvan leikkaus meneekin sitten suitsait.

Ai niin ja uudet varsiparsankaalin taimet pitää kylvää. Varsiparsakaali on kuulemma uusi trendi. Minähän olen tällä kertaa ihan ajan hermolla!