sätti itseänsä oikein olan takaa eilispäivän. Kutsui itseänsä pölhöksi ja tyhmäksi sekä lyhytmuistiseksi. Eikä ole kuulemma oppinut yhtään mitään 17 vuoden varhaisjakelusta ja postityöstä. Ja lisäksi olisi postinvaratädistä ollut niin mukavaa olla kotona tekemässä mitä hyvänsä.

Ja mistäköhän syystä?

No ihan siitä syystä, että jälleen lupautui avittamaan perusjakelussa. Ja se taas johtui enimmäkseen siitä, että postinvaratädin yksityisauton ajovalojensäätömoottori on sanonut itsensä irti ja siihen piti ostaa  ja asentaa uusi moottori. Piti  siis vähän verstasrahaa tienata. Sillä tunnetusti autokorjaamot ovat kuin molokin kita. Sinne sitä rahaa uppoaa satanen jos toinenkin. Ja loppujen lopuksi ei sitä rahaa niin paljon olisi tarvinnutkaan. Kuten seuraavasta käy ilmi.

 Oli auto jo paikallisessa verstaassa, mutta siellä ei tiedetty ennenkuin kokeilemalla, että moottori on siellä umpiossa.  Eikä sitä saisi vaihdettua ilman uutta umpiota. Eivätkä paljon ehdotelleet varasuunnitelmaa. Joten se siitä. Päätti sitten Mies hankkia käytetyn umpion ja soitti sinne missä semmoisia myytiin. Sanoi myyjä , että hurauta tänne niin vaihdetaan uusi moottori ilman umpiota. Ei se vei kuin vajaan tunnin tai ei sitäkään. No ei Mies oikein innostunut hurauttamisesta viittäsataa kilometriä. Ihmetteli myyjä vielä, että mimmoisia verstasmiehiä siellä päin oikein on. Tulee nyt sitten autoon käytetty umpio postissa ja saa Mies harjoitella vanhalla moottorin vaihtamista. Ties vaikka millainen mestari hänestä kehkeytyy.

No asiaan. Lyhytmuistinen postinvaratäti ei muistanut enää kuinka inhoaa talvea ja jakamista talvikelissä. Ei, vaikka monena talvena tuli kirosanakiintiö piripintaan. Niin se oli tulla eilenkin.

Manasi postinvaratäti uutta pakkaslunta, joka tarttui kenkiin ja suli vesilammikoksi auton lattialle. Manasi postinvaratäti auraamattomia postilaatikoiden edustoja ja lumen takia liian matalalla olevia laatikoita. Ja manasi postinvaratäti eniten niitä perkuleen kotiin kannettavia paketteja. Niistä tulisikin ihan oma lukunsa, joten jätetään ne manauksen asteelle.

Ja puhui postinvaratäti rumia, kun taas yhdessä laatikossa roikkui joku penteleen muovipussi, josta pitäisi kaivella esiin lähtevä kirje.

Mutta seretoniini vai mikä hyvänolonhormoni se nyt onkaan oikein tulvahti, kun pussista paljastui tämä!

20180207_132449.jpg

Ei muistanut postinvaratäti enää yhtään huonoa puolta työstään. 

Niin suuri on suklaan voima!

Ja tänään oli mitä ihanin talvipäivä. Eikä niitä penteleen Postisia jaossa.