uudet kujeet.

Perinteisesti uuden vuoden päivänä paistellaan nuotiolla makkaraa. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu kaikenlaisia talvia. Tänä vuonna meitä istui nuotiolla vain viisi, Esikoinen ja Vävy, pojanpoika ja me kaksi vanhaa jäkälää. Unohtamatta perheen nelijalkaisia, joista yksi osoittautui varkaaksi. Esikoisen lapsilla alkaa olla kaikilla omat menonsa, joten heitä näkee sillontällön, harvoin ja erittäin harvoin. Pojanpojat tässä pyörähtelevät aamupäivä- ja iltapäiväkahvilla. Ja kun vanhempi on saanut traktorikortin niin eihän tätä puolen kilometrin matkaa nyt kävellä.... No nyt poikettiin asiasta.

Aamulla saateltiin Kuopus kotimatkalle Puukenkämaahan. Tytär hoitaa sairaita aamuvuorossa, Poika ja Miniä touhuilevat kotona.  

Nuotio paloi hyvin ja Mies pisti makkaran kepin nokkaan ja siinä sitten hääräili kääntäen tikkunsa. Eipä mennyt montaa sekunttia, kun HerraLaarsson huomasi hetkensä tulleen ja nappasi makkaran tikun nokasta. Ja se kävi nopeasti. Mitäs oli niin hyvin tarjolla.  

Pyhät ovat menneet ja päästään arkisiin töihin, odotellaan lunta ja ,talvea ja kaikenaikaa valoistuvia ja piteneviä päiviä.