on uskottava. Kevät tulee. Ja käännetäänhän sitä kelloakin taas. Mikä on täysin turhaa hommaa.

Oikein ilon aalto hulahti yli, kún ensin katselin kurkia, sitten seitsemää metsäkaurista ja vihoviimeisenä varista, joka iso oksa suussa yritti epätoivoisesti lentää vastatuuleen.

Tässä riistakameran kuvaama metsäkauris. Ne on helppo tuntea valkoisesta pyllystä ilman lapakkoa.

Tätä iloa varjostaa työtoverini äkillinen poismeno. En olisi osannut kuvitella perjantaina, ettei enää nähdä. Jään kaipaamaan hänen huumorintajuaan ja hyviä sutkautuksia. Olen tänään kerran jo ottanut puhelimen käteen ja ajatellut , että kysynpä Petriltä. Sitten mieli raskaana muistan, että  ei, en voikaan.