saa olla kotosalla perusjakelusta tänään, kun on miltei postiton päivä.

Toissa yönä varhaisjakajan piti ihan pysähtyä alkupäässä reittiä niin pilkkopimeällä kylätiepahasella, että melkein jo pelotti. Syy oli se, ettei varhaisjakaja ollutkaan ihan enää varma, onko oikealla reitillä sinä yönä. Taisi varhaisjakaja ottaa sormetkin avuksi laskemiseen, kunnes tuli siihen tulokseen, että oikea reitti on.

Varhaisjakajan kolleeka sen sijaan tuli vapaayönä töihin. Onneksi ei ennen vuorottajaansa sentään. Oli siinä pitänyt jo kysyä neuvoa yöpäivystäjältäkin ennenkuin oikea jakaja selvisi. Sitä ei ole vielä toistaiseksi varhaisjakajalle taphtunut.

On varhaisjakaja kaksi yötä ajanut puolisokeana, kun autosta on ollut toinen pitkä pimeänä. Ei ollut perusjakelun täti ehtinyt vaihdattaa lamppua eilen. Jos jättäisi tupakkatauot ja juorutuokiot pois niin aikaa olisi lampun vaihtoon sekä reittinsä loppuun ajamiseen.

Peuratkin huomasi vasta, kun ne miltei istuivat konepellillä. Ja niitä elukoita on PALJON. Ei uskalla varhaisjakaja edes ajatella, mitä pimeässä luuraa. Virman autoissa on muutenkin niin onnettomat valot, että jos isompi pomo tai edes työturvallisuusväki niillä joutuisi ajamaan yöllä, niin johan asia muuttuisi. Vertauksena laitettakoon että varhaisjakajan pikkutoiotan lyhyet on paljon kirkkaammat kuin virman kotteroiden pitkät. Vaikka molemmat pitkät palaisivat. Ja yöt ovat olleet pilkkopimeitä. Niin pimeitä, että omaa kättään ei pimeässä näe, vaikka sillä nenää puristelisi.

Varhaisjakelun kohtalo on vielä sakean hämärän peitossa. Jossain saatttaa olla sen tiimoilta melkoinen vipellys. 

Ai niin. Tuli varhaisjakaja yhtenä aamuna kotiin ja kuunteli rappusilla suden ulvontaa jossain kaukana.