on niin täynnänsä varhaisjakelua, jotta korvista jo ulos tulee. Se, että  suurimmalla osalla varhaisjakajan kolleekoita on viimeinen työpäivä 7.12, ei ole sydäntä lämmittävää eikä se, ettei kukaan ei tiedä mistään mitään. Ei mitään tietoa miten jatketaan tai edes ketkä jäävät töihin. Kaikki on salaisempaa kuin Yhdysvaltain kultavaraston ovikoodi. Tai sitten ei kukaan todellakaan tiedä.

Siispä jätämme asiat herran haltuun toistaiseksi.

Kaiken lisäksi uusi hieno sähköinen jakokirja ei suostunut päivittämään jakolistoja viime yönä. Kun sitten varhaisjakaja oli odottanut tunnin päivityksiä jakohuoneella, antoi Misterhäpi, joka oli taas nimensä veroinen, luvan ottaa varalaitteen. Vasta kylläkin sen jälkeen, kun varhaisjakaja uhkasi mennä kotiin ja jättää piirinsä jakamatta.

Ajeli varhaisjakaja varsin reipasta vauhtia piiriänsä, kun tien vierestä ponkaisi peura tielle eikä pellolle. Sai varhaisjakaja jarruttaa niin, että oli jalka mennä lattiasta läpi. Kivet lentelivät peuran sorkista ikkunaan, mutta ei tullut auton tönäisemäksi , onneksi. Muuten olisi pitänyt kutsua virkavalta paikalle ja siinä olisi saanut varhaisjakaja odotella ties kuinka kauan. Ja lisäksi olisi suurennuslasin kanssa käyty ajoseurantaa läpi.  Pellolta kuului puhinaa ja mörähtelyjä. Lienee peura todennut, mitä mieltä oli öisestä ajajasta.

On tainnut viime yönä isovelilaite kirjoittaa paksua punaista viivaa ja saapi varhaisjakaja taas kirjekuoren ajostaan. "Noitavainoa", totesi kolleeka, joka otti irtisanomisen tosi raskaasti. Ja koskapa hän on kaikkien negatiivien äiti, kuulemme tästä asiasta loppu vuoden.

Näitä murheita voi varhaisjakaja lääkitä aina alla näkyvällä tavalla.