muutamasta alokkaasta tulla enkeli pilven reunalle. 

Ajeli varhaisjakaja tänä aamuna 0500, noin, perin tyytyväisenä piirin viime kilometrejä. Tuli auto vastaan ja varhaisjakaja tietysti vaihtoi lyhyet ja hiljensi sitten vauhtia, kun edessä häivähti jotain. Luuli varhaisjakaja niiden peuroja olevan. Sitten näki varhaisjakaja tummia jalkoja. Luuli varhaisjakaja jonkun hullun taluttelevan hevosta tiellä ja vielä väärällä puolella. Kohdalla nimittäin oli isohko hevostalli. Ja yhtäkkiä oli varhaisjakajan kohdalla kuutisen kappaletta varusmiehiä, joista yksi oli kylläkin neitonen. Siinä marssivat isänmaantoivot pimeällä tiellä, väärällä puolella, olemattomat heijastinnauhat käsivarressa. 

Pelästyi varhaisjakaja niin, että sydän oli pysähtyä ja alkoi sitten hakkaamaan kuin pajavasara. Häpeäkseen täytyy varhaisjakajan sanoa, että tuli sanottua marssijoille muutama valittu sana heijastimen käytöstä. Piti sitten ihan pyytää anteeksi. Kun ei kerran Suomen Puolustusvoimilla ole jakaa edes heijastimia varusihmisille. Oli toki heillä heijastinnauhat käsivarressa, mutta olivat niin vanhoja, että kävivät vain koristeiksi.

Olivat isänmaantoivot marssineet syysyössä 40 kilometriä. Ei kysynyt varhaisjakaja kuinka monta oli vielä jäljellä. 

Soitti varhaisjakaja ja yritti tavoittaa Nylands Brigadista jonkun, jolle asia olisi kuulunut, mutta eipä saanut ketään sellaista kiinni. Huvittavuuden puolelle menee asia, kun paikallislehdestä luki varhaisjakaja aamulla koko sivun jutun, kuinka tärkeää on heijastimen käyttö.