kun totaalisesti sekoitettu varhaisjakajien pakka aloittaa uusilla piireillään ensi viikolla. 

Uudet piirit on koottu erikokoisista moduuleista, jotka on tarkoitus suorittaa tietyn aikaikkunan puitteissa. Ja se suomennos: Sun uusi piiri on sellainen jolla et ole ikupäivänä käynytkään. 120 kilometriä pitkin ja poikin. Tähän on vähän lisätty tästä ja tuosta piiristä.

Meikäläisellä on tällä alueella yksi ainoa piiri, jolla en ole kuuna päivänä käynyt eikä se ole yhtään tuttu edes vapaa-ajankaan puitteissa ja siitähän tietysti tuli yksi vapaapäivävuorotuspiiri. Juuri SE 120 kilometriä. Muut kaksi vuorotusta on sitten tuttuja piirejä, yksi aivan entisenlainen, mutta nyt postin autolla ajettava, toinen on koottu kolmen entisen piirin osista.

Sitten löydään käteen jakajalle lista osoitteita ja sanotaan, että laita tähän ajo-ohjeet ja palauta korjattuna. Ynnä annetaan käteen sellainen karttaläpyskä josta ei saa selvää edes suurennuslasilla. Siinä sitten piirin tuleva jakaja ajelee ummikkona pitkin ja poikin, yrittäen saada selville, että mihin suuntaan nyt pitää kääntyä ja missä se hiton laatikko on. No siinähän se, ei nimeä, ei numeroa. Onko se se vai ei? Ajellaan kaikki pikkutiet ja ihmetellään. Ai ei sinne tarvitsekaan ajaa viittä kilometriä. Ne on kaikki kesämökkejä, mutta laatikot on otettu pois tiehaarasta.

Ja jos vaikka onkin tuttu piiri ennestään, niin on ajojärjestystä sen verran sekoitettu, että pitää välillä ihan miettiä.  Kaipa sitten uudet keinot on paremmat kuin pussillinen vanhoja hyväksi havaittuja. Ja pitää vielä sanoa sekin, että yhtään piiriä ei ole tähän hätään ajettu läpi, vaan suunnittelu on tapahtunut hienosti kartalla. (On ne kaikki joskus maailmassa ajettu ihan päiväsaikaan suunnittelijoiden toimesta läpi. Sen jälkeen on vaan tullut paljon uusia katuja ja taloja.)

Yhden kerran olen tutustunut siihen ihan uuteen piirini. Toinen tutustuminen kunhan saadaan oikea jakolista ja kolmas päivää ennen jakoa. Kilometrejä yhteensä n. 450. Aikaa ensimmäisellä kerralla kului melkein kuusi tuntia. Eikä niillä muillakaan paljoa vähempää mene. Postin autonkin saisi ottaa kahden jälkeen iltapäivällä. Olisihan se ihan todentuntuista, kun siellä iltapimeällä ajelisi.

Voi olla ettei ensimmäisenä päivänä  optimoinnnin jälkeen, kuten tätä suurta säästöohjelmaa kutsutaan, ole asiakkailla, ainakaan kaikilla, lehti ennen kuutta. Eikä vielä toisenakaan. Ja voi olla ettei vielä kolmantenakaan.

Postin autoilla ajetaan nyt niin monta piiriä kuin on autoja. Pari lyhyttä omalla autolla ja kolme pyöräpiiriä on hyväkuntoisille ja nopeille.

Yksi vara-autokin oikein on olemassa. Jonka avaimet ovat tiukasti päiväpostilaisen taskussa, koska hän tulee töihin jo ennen 0530 ja tarvitsee auton!

Mutta kaikesta huolimatta, tilipussi tulee, vaikkakin työn määrään nähden ohentuneena, ajoissa. Tässä tapauksessa vanhakin koira oppii vielä istumaan.

Ja jos oikein optimisti olen niin kai tässä jotain hyvääkin on.... Kunhan aika kuluu ja näyttää.

PS. Pitänee ostaa navigaattori, jos sattuu ensimmäisenä yönä eksymään, että osaa takaisin kotiin. Ja sitten pitää vielä toivoa, ettei ole sellainen sumu kuin tässä yönä yhtenä!