sanoo varhaisjakaja  insinöörille, joka laittoi sormensa sille  tietylle nappulalle ja katso katuvalot syttyivät viime yönä!

Varhaisjakaja inhoaa sydämensä pohjasta tätä  toista piiriä jota nyt joutuu jakamaan. Varhaisjakaja joutuu aviisin viemään melkein joka  ovelle, yleensä talon takapuolelle, jossa on pimeää kuin hiilikellarissa, nousemaan autosta n. 90  kertaa ylös ja ulos, varomaan valottomia mopoja ja polkupyöräilijöitä, kulkemaan vinksallaan olevia  rappuja alas tai ylös  pihoille, varomaan sojottavia oksia, pitämään sitä riivatun otsalamppua ja pelkäämään kaikenmaailman hiippareita.  Niin ja jos aviisia ei tarvitse ovelle viedä, niin on postilaatikko useinmiten sijoitettu keskelle orapihlaja- aitaa, niin että joutuu varhaisjakaja kuitenkin nostamaan ahterinsa autosta ulos.

Siitä varhaisjakaja on toki kiitollinen, että saapi virman uudella autolla ehdä jakotyönsä

Kyllä varhaisjakaja saikin ihan tosi tarpeekseen kaupungin säästökuurista, siitä joka vuotisesta. Siitä joka sammuttaa valot toukokuun lopulla ja sallii katuvalon lämpimän loisteen valaista varhaisjakajan sanomalehtien jakelua vasta elokuun alussa.

Ei  tiedä varhaisjakajan asiakkaat, että yöllä on pimeää, kun ei niitä pihavaloja raskita sitten niin millään pistää päälle. Itarimmat ei raski polttaa niitä koko vuonna ja siitä on varhaisjakajalla muistona kipeä nilkka!

Kyllä varhaisjakaja ja varhaisjakajan kipeä nilkka kaipaisivat lomaa!