taas ja ehjänä. Eikä tsunamikaan vienyt, vaikka Eetu niin pelkäsi. Lentomatkat taisi pojilla sujua paremmin kuin mummilla. Kyllä paluulento tuntui välilaskuineen niin pitkältä. 14 tuntia.

Lämmintä piisasi. Meikänaisen  mielestä vähän liikaakin, mutta kun ei muuta tehnyt kuin ristipistotyötä sopivasti aamupäivän auringossa, loppupäivän varjon puolella ja välillä pulahti altaaseen vilvoittelemaan niin kyllä kelpasi.

Kolme kertaa päivässä valmiiseen ruokapöytään. Ah, ne ihanasti maustetut thairuuat, tuore ananas ynnä muut hedelmät. Niitä tulee kyllä ikävä.

Pojatkin käyttäytyivät aika hienosti. Muutaman kerran meinasi  mummolta hermo palaa, kun juttua tuli molemmilta taukoamatta, paitsi silloin kun olivat altaassa.

Harmi kun se ainoa retki mitä suunnittelimme  jäi väliin myrskyn takia. Harvinaista kyllä, Thaimaassa satoi monena päivänä. Sadepäivinä oppivat pojat pelaamaan korttia. Sateesta huolimatta riitti aurinkoa ihan kiitettävästi.

Ihmiset olivat ystävällisiä. Eivätkä kauppiaat ja rantakojujen myyjät juosseet perässä tyrkyttämässä tavaraa. Tinkiä sai niin paljon kuin sielu sieti ja kehtasi. Kaupat tuli tai sitten ei.

Hotellialue oli tosi hieno, muutamia vuosia sitten valmistunut

 

Yhtenä päivänä oli kunnon myrsky. Meren pauhu kuului hyvin muutaman sadan metrin päästä.

Sinä päivänä ranta oli tyhjä.

Grillattu maissi oli Iikan mielestä hyvää. Eetu ei tykännyt kun hampaiden väleihin jäi kuoria.

Pojat elivätkin kaksi viikkoa pääasiassa ranskalaisilla, spagetilla/makaroneilla/pastalla, muroilla ja vesimeloneilla.

 

Vesipuhveli vai mikä lie märehtijä ruokailee kaikessa rauhassa Kamala Beachin pääkadun varrella.

Sähkömiehen unelma?