on ollut ja mennyt (ja toivottavasti kolmas kirjoitusyritelmä onnistuu.)

Elisabetin päivää tai Liisan päivää kuten kansa on nimen sopivasti kääntänyt, on vietetty jo keskiajalta lähtien Unkarin kuninkaan tyttären Elisabethin muistoksi.  Hän oli aikanaan kuuluisa armeliaisuudesta, sairaiden ja köyhien auttamisesta.  Hänet on usein kuvattu almuja jakavana ja köyhien jalkoja pesemässä. Kuvissa hänen korissaan tai esiliinassaan on ruusuja. Jotka viittaavat ruusujen ihmeeseen.

Nuori Elisabeth oli avustusmatkalla  leipää korissaan vastoin miehensä tahtoa, kun tämä yllätti hänet. Leivät korissa muuttuivat ruusuiksi ja niin ihme oli tapahtunut.

Itämaisessa kirkossa Liisa on Johannes Kastajan äiti, jonka muistopäivä on 5.11

Venäjän vallan alla Suomessakin vietettiin Elisabethin päivä keisarinnan juhlapäivänä eli 17.9.  Vasta vuonna 1950 Liisan nimipäivä siirtyi takaisin marraskuulle.

Minä olen saanut Liisan päivänä yhden elämäni neljästä parhaasta lahjasta. Esikoinen näki päivänvalon 19.11 klo 0830. Kolmas lahja, Poika syntyi 21.11.