on Marianne Thesleffin kirja.  Aika sekavin tuntein luin sen. Epätodellisen tuntuinen kuvaus 1908  Kannaksella syntyneen naisen elämästä.

Ihanaa taisi olla tässä vain huoleton lapsuus Viipurin lähellä sijaitsevalla maatilalla. Muu elämä onkin ollut täyttä juhlaa tai kärsimystä. Villejä juhlia 30-luvulla, rikkinäisiä ihmissuhteita, sotaa ja menetyksiä. Paljon on saanut ihminen kestää.

Ehkäpä kirjan nimi pitäisi olla lainausmerkeissä "ihana elämä".

Mutta kuten aikaisemmin olen jo todennut: minulla on putkiaivot. Ne käsittää asiat juuri niinkuin ne kirjoitetaan. Enkä kyllä ole mikään kirja-arvostelija, mutta tästä kirjasta jäi jotenkin kumma tunne.