tässähän tätä taas olikin, puutarhajuttua. Edellisissä jutuissa nimittäin.

Mies on ahkerana on kolistelemassa, ei kun siis siivoamassa rautaromuvarastoaan ulkona. Mitään ei kuitenkaan heitetä pois. Joskus saattaa kuitenkin tarvita. No eipä silti,että olisin sen parempi poisheittäjä. Katkerasta kokemuksesta tiedän, että jos jotain heittää tänään pois, niin jo huomenna sitä tarvitsee. Ja sen verran itara ihminen olen, että jos vanha kotoa löytyy, niin uutta ei tarvita. Mahtaa sitä joskus perilliset kirota, kun ne meidän vinttiä siivoavat.

Ihana päivä taas tulossa. Oli vapaa yö ja nukuinkin ihan herroiksi aamulla ja niin oli alaselkä jäykkä aamulla, etten meinannut taipua makkaraa jääkaapista ottamaan. Tänään pitäisi mennä vielä Puutarhalle ja muutamaksi päiväksi tämän jälkeenkin. Ja sitten se onkin loppu se työ. Sen jälkeen varhaisjakaja nauttii vain yötyöstä ja päivävapaista. Ja kesästä.  I H A N A A.

Nyt naatitaan koko sydämellä ihanasta Suomen suvesta ja jos ei muuten niin talvitakki päällä. Makuukeinu jo odottaa ja kun sinne ottaa peiton mukaan, niin kyllä tarkenee päivänokoset ottaa

.... Ai niin, kaikki suojelemaan kaskelotteja, jotta ne voivat rauhassa paskantaa mereen ja ehkäistä näin ilmastonmuutosta. Niin ja sitten huolestumaan suuresti vuodesta 2013, kun auringossa tulee myrskyämään. Pahimmassa tapauksessa voimme olla ilman sähköä vaikka useita kuukausia, kuulemma. Vaikka ei tutkija sitä uskokaan. 

Niin että nautitaan vielä kun voidaan. Joku herkkä immeinen menettää vielä yöunensa tämän aurinkojutun takia. Voi Luoja kaikkea sitä....