meikäläinen vain käänsi kylkeä ja potki välillä koiraa alas sängystä. Ihan pikkuisen niinkuin olisi vahingonilokin hiipinyt ajatuksiin. Ihan pikkiriikkisen vaan. Sielläpä jakavat. Kyllä se vielä omaankin nilkkaan kolahtaa, ne rumat ilmat.

Vettä tuli vaakasuoraan ja tuuli riipi lehtiä puista. Ihme kyllä sähköt eivät katkenneet. 35 mm näytti sademittari sademääräksi. Se on kaksi kertaa niin paljon kuin on satanut syyskuussa.

Maija läähätti yöllä sängyssä. Piti välillä tyrkkiä sitä alas kun koko sänky heilui sen läähätyksen tahdissa. Se raukka pelkää tuulisia ja sateisia öitä. Luulee, että alkaa jyrinä ja oudot valoilmiöt. Sitä paitsi onnettomalla on jalka niiin kipeä taas. Se yleensä tulee silloin kun se pelkää tai kun sitä komennetaan vähänkin rumemmalla äänellä. Ja nyt on Mies kolistellut ja hakannut koko viikon remonttia tehdessään.

Jaa, pitää kai vähän siivoilla, kun ovat nuo karvaiset ystävämme taas kantaneet puoli metsää tänne. Sitten leivon omenapiirakkaa ja loppupäivän vietänkin käsitöiden parissa. Kuulostaapa tylsältä.....

Mutta Formulat ne vasta tylsiä ovat. Yleensä katson lähdön, sitten nukun kuin tukki kaksi tuntia ja yleensä herään viimeisien kierrosten aikana. Tänään formuloita "seuratessani" olinkin kisoissa Espanjassa. Muuten oli kai hyvät kisat, mutta härät hyökkäilivät kilpailijoiden kimppuun. Minäkin makasin ojassa, lumessa kaiken lisäksi, jonkun kilpailijan kanssa ja oltiin  hipihiljaa, kun härkä kulki tiellä ja nuuski ojan piennarta. Sillä kilpailijalla oli niin isot kengät, että toinen oli jäänyt yli ojan reunan ja kun härkä sen hoksasi, se hyppäsi ojaan ja tallasi minun selkäni päälle ja se sattui. Siihen heräsin kun nukuin meidän epämukavalla sohvalla selälläni ja selkään sattui.

Ja vielä vanha kansanviisaus: Kun tuuli puhaltaa niin puu huojuu. Käsittäköön kukin tavallaan. Kyllä tästä lauseesta saa vaikka kansainvälisen konfliktin jos haluaa.