kukkasipulia on saanut uuden kodin meidän puutarhasta. Odotellaan jo ensi kevättä ja kukkaloistoa. Ellei se penteleen myyrä syö sipuleita.

Kaksi koiraa oli apulaisina. Kolmas pelkäsi sisällä kun armeija ampuu jossain rannikolla ja se kuulostaa ihan ukkoselta. Mutta ne kaksi apulaista ovatkin sitten sen näköisiä kuin niillä olisi pyyhitty perunamaata.

Mies kaivoi daalianjuurakot ylös ja sieltä löytyi oikea aarreaitta. Myyrän käytävää ja pesää. Nanna on niin kamalan näköinen, että Tytär varmaan puhkeaa itkuun sen nähdessään. Ja koko loppuajan ne pyörivät jaloissa. Meinasin monta kertaa tallata Nannan päällekin.

Kaikki perennapenkit on siivottu ja perennat katkottu. Nyt voi talvi tulla. No jaa, lehdet on haravoimatta, mutta onhan tässä kai vielä kauniita syysilmoja jäljellä.

Kukkakaupan Grand Opening on maanantaina, joten viikonloppu menee siellä  ahertaessa paikkoja kuntoon. Työ kukkakaupassa tulee olemaan mielenkiintoinen. Pitää vähän palauttaa floristiikkaa mieleen. Saattaa olla, että kukkasidonta on aika tuskaista aluksi. Mutta siinäkin asiassa harjoitus tekee ihmeitä.

Jossain välissä pitäisi tilinauha ehtiä tarkastamaan, ihan varmuuden vuoksi. Siinä sujuukin mukavasti puoli tuntia. Sitten odottaa eteisen verhot ompelua, Eetun takki korjausta ja ruokaa pitää tehdä pakastimeen ensi viikkoa varten.

Ei ehdi aika tulemaan pitkäksi.